Anne ja Heimo Koposen navetta on tuonut viihtyvyyttä niin lehmille kuin hoitajillekin. Eniten isäntäväki on tykästynyt uuden navetan raikkaaseen ilmaan ja valoisuuteen.
Vanhassa navetassa varpaisjärveläistä Anne Koposta oli harmittanut erityisesti vasikoiden toimimattomat tilat. Niinpä Anne ja Heimo Koposelle oli alusta lähtien selvää, että vasikoille tehdään navettaan erillinen tila. Vasikkala on navetan toisessa päädyssä maidonkäsittely- ja toimistotilojen vieressä.
Ruokintapöytä jatkuu koko navetan läpi myös vasikkalan puolelle, mutta tilan saa kokonaan omien seinien sisälle pöydän yli menevän liukuoven avulla. Vasikkala jätettiin täyskorkeaksi, minkä Koposet ovat todenneet hyväksi ratkaisuksi.
”Toki korkea tila on viileämpi, mutta parempi viileä ja raikas ilma kuin lämpimämpi ja tunkkainen”, Koposet sanovat yhdestä suusta.
Kylmimmillä ilmoilla vasikkalassa käytetään lämpölamppuja ja säteilylämmittimiä pienimmillä vasikoilla. Vasikkalassa on kiinteät ikkunat muusta navetasta poiketen. Kiinteät ikkunat ovat avattavat ja ne pidetään kesällä auki. Vasikkalan väliseinän yläosa on kennolevyä, jossa on poistoilma-aukko navetan puolelle.
Vasikkalassa on neljä tilavaa yksilökarsinaa, joissa vastasyntyneitä juotetaan maidolla viikosta kahteen. Sen jälkeen ne siirtyvät kahteen ryhmäkarsinaan, jossa juotto jatkuu juottoautomaatista saatavalla juomarehulla.
”Juomarehu voi tulla kalliimmaksi, mutta erottelumaitoja ei tule vakiomäärää ja haluan juoton pysyvän tasaisena. Uskon hyvän ja onnistuneen juottokauden maksavan itsensä takaisin viimeistään tuottavana lehmänä”, Anne perustelee.
Juotolta vierotetuille vasikoille on kaksi ryhmäkarsinaa ruokintapöydän toisella puolella. Panostus vasikoiden hyvinvointiin ja ruokintaan näkyy hyvinkasvaneissa, kiiltäväkarvaisissa vasikoissa. Kun vasikat näyttivät alkuun pörröturkkisilta, lisättiin ruokinnassa väkirehun määrää ja se auttoi.
Päivälevon aika.
Nuorkarja saman katon alle
Koposten 62 lehmä- ja 59 nuorkarjapaikan kolmirivisessä pihatossa on kapea ruokintapöytä ja nuorkarja lehmiä vastapäätä. Nuorimpien hiehojen karsinaa lukuunottamatta myös hiehoilla on makuuparret.
”Halusimme nuorkarjan saman katon alle, jotta se on seurannassa koko ajan. Erillisessä rakennuksessa tulisi helposti käytyä vain ruokkimassa ja tarkkailu jäisi vähälle”, Anne arvelee.
Hiehojen karsinoissa käydään puhdistamassa parret kahdesti päivässä, jotta ne tottuvat ihmiseen. Toiminta on selkeästi tuottanut tulosta, hiehot eivät pakene vierasta karsinan perälle, vaan yrittävät syödä haalarit päältä.
Navetassa on luonnollinen ilmanvaihto, tuloilma saadaan nostoikkunoiden kautta ja ilma poistuu valoharjan kautta. Kesällä ikkunoita ei juuri ole tarvinnut säätää, eikä talvellakaan jatkuvasti. Lehmille viileä ja raikas ilma on ollut selvästi mieleen.
”Valoharjan, ikkunoiden ja päätyjen valokolmioiden tuomaa luonnonvalon määrää ei oikein tajuttukaan ennen kuin valmiina. Kesällä ei juuri valoja tarvita”, Koposet kiittävät.
Rakentamisesta huolehti rakennusporukka. Itse Koposet eivät edes yrittäneet tehdä kovin paljon. Lehmät, peltotyöt ja nuorkarja työllisti muutenkin riittävästi.
Toki työmaalla tuli käytyä päivittäin tekemässä valmisteluita, siivousta sekä tavaran hankintaa, mikä navettarakentamisessa työllistää melkoisesti. Maansiirtotyöt tehtiin suurelta osin itse.
Huhtikuulla 2013 aloitettu rakennus valmistui käyttöönottokuntoon saman vuoden lokakuun alussa. Navetan, lietesäiliön ja rehuvaraston kustannusarvio oli 880 000 euroa ja liki siinä Heimo Koponen laskee kustannusten pysyneen. Tilakeskus on mäen päällä, joten maansiirtotöitä jouduttiin tekemään paljon.
Navetan myötä parantunut työviihtyvyys on iso asia Heimo ja Anne Koposelle.
Lypsyasemalla laajennusvara
Koposet päätyivät lypsyasemaan robotin sijaan, sillä navettaa suunniteltaessa peltoala rajoitti suunnitelmia. Tosin peltoa saatiin myöhemmin lisää ja sen puolesta robotti olisi voitu hankkia, mutta mahdollinen laajentaminen tuntuu helpommalta lypsyasemanavetassa.
”Ei tarvitse laajentaa robotillisella kerralla”, Anne Koponen sanoo.
Gean 2×8-lypsyasema on Koposten mukaan hieman suuri nykyiseen lehmämäärään nähden, mutta se mahdollistaa lehmämäärän lisäämisen lypsyn muodostumatta tulpaksi. Lypsyasemalla Koposilla on säteilylämmitin kylmimpiä päiviä varten.
”Käsiähän ensimmäisenä palelee, kun paksuja hanskoja ei voi lypsäessä käyttää. Muuten viileys ei haittaa”, Anne Koponen sanoo.
Kooltaan 24×60 metrin navetan päässä on 12×12 metrin rehuvarasto, josta säilörehu tuodaan lehmien eteen pienkuormaajalla. Täysrehun lehmät saavat kolmesta kioskista.
Navetan mitoitus mahdollistaa ruokinnan koneellistamisen toisella tavalla, esimerkiksi mattoruokkijan hankinnan, mutta toistaiseksi investointiin ei ole nähty tarvetta.
Protan-katon alla olevan navetan seinät, ilmanvaihto ja lypsytekniikka hankittiin Mestarifarmin kautta, kalusteet ovat Sirviön Metallin. Lehmien parsipedit ovat Pellon Wingflex -pedit.
Anne Koposelle lehmien hyvinvointi on tärkeää.
Jalostusopppi hallussa
Koposten vanhassa navetassa oli 17 lehmän karja, joten suurin osa nykyisestä karjasta on siemennysikäisenä tai sitä nuorempana hiehona ostettuja. Tiineitä hiehoja ostettiin vain kymmenen. ”Ostimme eläimiä aina isompina erinä ja itse siementämällä saimme poikimiset paremmin sovitettua yhteen navetan valmistumisen kanssa. Tiineitä hiehoja hankkimalla tämä olisi ollut hankalampaa”, Anne perustelee.
Nuoria eläimiä isommissa erissä ostamalla Koposet halusivat myös pienentää mahdollisten tautien riskiä ja kasvattaa eläimet ”omiksi”. Eläimiä ostettiin vain varmasti terveistä karjoista ja tila onnistuikin välttämään sorkkavälin ajotulehduksen saamisen. Karjan kasvattamisessa käytettiin jonkin verran myös sekstattua siementä.
Suuresta ensikoiden määrästä huolimatta karjan 9 600 kilon keskituotos on jopa noussut uuden navetan käyttöönoton jälkeen. Poikimarytmin tasoittuminen vaatii vielä aloitusvuoden jälkeen työtä, nyt ei jouluksi tarvitse suuria suunnitelmia tehdä.
”Ruokinta on varmasti tarkentunut. Ei sitä käsin jakamalla niin tarkasti tullut tehtyä”, Heimo naurahtaa.
Jalostuksessa Anne Koponen painottaa jalka- ja utarerakennetta sekä kestävyyttä. Hän on siementänyt karjansa itse jo vuosia, eikä usko osaavansa enää palata seminologin käyttöön. Vankkaa pohjaa jalostukseen riittää, sillä maisterin tutkinto kotieläinjalostuksesta on gradua vaille valmis.
Ongelmatapaukset pääsevät samaan karsinaan holsteinsonnin kanssa.
”Erityisesti kiinnitämme huomiota jalkojen kuntoon. Ontuvat hoidetaan heti, sillä se haittaa lehmää ja sen tuotosta niin paljon. Mitä nopeampi hoito, sitä parempi”, parhaillaan sorkanhoitokurssilla oleva Anne sanoo.
Työergonomian parannus
Koposet kokevat navettansa työympäristönä miellyttäväksi ja työergonomialtaan hyväksi. Parsinavetassa työskentely aiheutti molemmille selkä- ja polvivaivoja.
”Täällä viettää aikaa enemmän ja malttaa seurata eläimiä paremmin”, he sanovat.
”Mitä tehtäisiin toisin? No, ruokintapöytä voisi olla muutaman kymmenen senttiä leveämpi ja etuaidan este korkeampi, etteivät lehmät vetäisi rehua niin helposti jalkoihinsa”, Heimo pohtii.
Vasikkakarsinoiden ritilän alle laitettiin raappa varmistamaan lannan liikkuminen, nyt se laitettaisiin myös isompien vasikoiden karsinan alle. Asiaa mietittiin, mutta lietteen uskottiin valuvan paremmin kuin käytäntö on osoittanut.
Tiineiden hiehojen karsinasta jätettiin lukkoaita turhana pois, mutta sen tarpeellisuus on tullut käytössä esille ja lukkoaitaelementti onkin jo tilattu.
Töitä tilalla tuntuisi varsinkin kesäaikaan olevan myös ylimääräiselle käsiparille. Koposet ehtivät harkita työntekijän palkkaamista, mutta maidon hinnan lasku vesitti ajatukset. Navettatöihin menee noin kuusi tuntia kahdelta hengeltä ja poikimaruuhkan aikaan enemmän.
Koposet ovat toistaiseksi tehneet kaikki peltotyöt itse, mutta nyt suunnitelmissa on lietteen levityksen siirtäminen ainakin osittain urakoitsijalle. Omilla koneilla on mahdollista levittää liete nurmille vain pintaan. Urakoitsija voisi mullata nurmille tulevan lietteen.
Tilan 80 peltohehtaaria ovat hajallaan, minkä vuoksi säilörehu tehdään paaliin omalla kalustolla. Rehunteon ulkoistamista Koposet eivät suunnittele, oikean korjuuajankohdan varmistamiseksi työ halutaan pitää itsellä.
Koko peltoala on nurmella, jotka uusitaan joko yksivuotisten nurmien tai kokoviljasäilörehun kautta.
EEVA-KAISA PULKKA, teksti ja kuvat
