Roinilan tilan isäntä, kangasniemeläinen Heikki Manninen on ollut maatalousyrittäjä lähes puolen vuosisadan ajan. Tänä aikana erilaisten valvontojen ja tarkastusten kavalkadi tilalla on ollut ehtymätön. Mannisen mielestä yli puolet tarkastuksista on turhia ja viljelijöitä rasittavia. Lopuistakin osa olisi konkari-isännän mielestä ”järkiperäistettävissä”.
”Jos voisin olla varma, että nämä ainaiset tarkastukset ja ikuinen valvonta joskus loppuvat, tätä olisi helpompi sietää. Mutta ei! Aina keksitään jotain uutta ja ihmeellistä. Tuntuu siltä kuin ajaisi hanat auki muskeliveneellä ja vähän väliä tulee äkkipysähdys ja suuret perälaineet huuhtoutuvat koko komeuden yli”, Heikki Manninen kuvailee.
Roinilan isäntä istuu komean hirsitalonsa tuvan pöydän ääressä ja yrittää ynnätä yhteen ties monettako kertaa, kuinka monta erilaista tarkastusta ja valvontaa hänen yritystoimintaansa kohdistuu. Ikiliikkujan eloisuudella elehtivä mies pudistaa lopulta päätään; yhteen laskemisesta ei tule mitään. Edes kirjanpidosta vastaava Leena-vaimokaan ei kykene erittelemään yhteen EU:n ja kansallisten tukien edellyttämien valvonta- ja tarkastusnimikkeiden määrää. Niiden lisäksi Roinilaan kohdistuu erilaista terveys-, ympäristö- ja liiketilojen tarkastustoimintaa, joista osa tehdään etukäteen ilmoittaen, osa yllättäen.
”Yhden luvun tiedän tarkalleen”, Manninen hihkaisee.
”Viime vuonna eläinlääkärit kävivät meillä 151 kertaa! En kyllä tätäkään tiennyt ennen kuin he itse laskivat.”
Eläinlääkärien vilkas vierailutahti johtuu Roinilan tilan teurastamotoiminnasta, joka on koko tilanpidon kantava ja keskeinen voimavara. Mannisen mukaan ilman omaa teurastamoa ”viivan alle ei jäisi mitään”.
TARJA AHOKAS, teksti
ARI NAKARI, kuva
Lue koko juttu kesä-heinäkuun 2015 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös Maatilan Pellervon e-lehtiarkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi.
