Poikima-apua antaessa on tärkeää säilyttää oma pää kylmänä. Jos tuntee virheasennon, helposti ajattelee, että tämä pitää saada äkkiä ulos. Väkisin repiessä voi menettää sekä vasikan että emän.
Suurin osa poikimavaikeuksista johtuu vasikasta: se on iso, väärässä asennossa tai epämuodostunut. Vain 15 prosenttia on niin kutsuttuja lehmän vikoja, eli heikkoja polttoja, poikimahalvausta ennen poikimista tai kohtukiertymää.
”Peliin pitää puuttua, kun vesipäästä on yli kaksi tuntia. Kohdunkaula alkaa sulkeutua, kun vesien tulosta on kulunut kuusi tuntia, eikä sitä saa lääkkeilläkään sitten auki”, eläinlääkäri Heidi Hiitiö Lehmälääkärit.comista sanoo.
Poikima-apua tarvitaan myös, jos poltot ovat heikot, lehmällä on todella kovat kivut tai poltot loppuvat ennen vasikan syntymää. Jos vulvasta vuotaa verta, istukka on irronnut ja on kiire saada vasikka ulos.
Jos lopputiine lehmä potkii rajusti mahansa alle tai menee jatkuvasti maahan ja nousee saman tien ylös, lähes aina kyseessä on kohtukiertymä ja paikalle tarvitaan eläinlääkäri.
Huolellinen hygienia on tutkimisen edellytys
Huolellinen hygienia on poikima-avun perusasia. Lehmän peräpää samoin kuin oma käsi pestään tarkkaakin tarkemmin.
”Poikima-apu alkaa tilanteen tutkimisella eläimen sisällä. Ehdoton ehto on, että pesee kätensä oikeasti hyvin eli kolme kertaa kainaloita myöten niin, että dödötkin lähtee pois. Lehmän peräpää pestään myös huolellisesti ja kaikki pestään vielä uudelleen, jos lehmä sontii kesken kaiken. Huono hygienia voi johtaa kohtutulehdukseen ja sillä on merkitystä herumiseen ja koko tuotoskauden maitomäärään”, Hiitiö korostaa.
Puhtaaseen käteen laitetaan runsaasti liukastetta. Jos vasikka on vähänkään kuiva, toimenpide vaatii helposti koko litran pullon liukastetta.
Kun käsi on sisällä, mietitään rauhassa, mitä tuntuu. Vasikan asennon tunnustelu vie aikaa, eikä siinä kannata hätäillä.
”Ensin on emätin ja noin kyynärvarren päässä on kohdunkaula. Onko se auki vai menossa kiinni? Jos kalvot ovat rikki, voidaan ajatella että kohdunkaula on menossa kiinni. Jos ne ovat ehjät, se on aukeamassa. Jos kätesi ei mene sisälle, soita eläinlääkäri.”
Vasikan osien tunnustelu voi olla hankalaa. Joskus häntä sekoittuu napanuoraan. Hännän molemmin puolin pitäisi tuntua kankut ja niiden jälkeen kintereet. Jos koskee peräaukkoon, elävällä vasikalla se supistuu.
Jaloista päätellään, onko tarjolla etu- vai takajalat. ”Etujalan tunnistaa siitä, että ensimmäinen ja toinen nivel taipuvat samaan suuntaan tavallaan ympyrälle. Takajalan ensimmäinen ja toinen nivel taipuvat eri suuntiin”, Heidi Hiitiö neuvoo.
Kaksosepäilyyn pitää käyttää aikaa ja harkintaa vielä enemmän. Jos ei saa selkoa, mikä jalat kuuluvat kummallekin, pitää soittaa eläinlääkäri eikä vetää vasikoita umpisolmuun lantio-onteloon.
Työnnä vasikka taakse, jotta saat tilaa kääntää
Virheasennon kääntämiseksi tarvitaan tilaa. Sitä ei löydy lantio-ontelosta, joten siinä jumissa oleva vasikka pitää ensin työntää takaisin päin. ”Eikä koskaan polttoja vastaan. Kun emä työntää, ihminen pitää itsensä paikallaan ja jatkaa vasta kun poltto lakkaa”, Hiitiö korostaa.
Joskus vasikka on tulossa etuperin, mutta toinen etujalka on kateissa. Silloin etsitään kadonnut etujalka ja vedetään sitä ensin itseen päin. Käsi liu’utetaan kämmen ylöspäin varovasti jalan alle ja otetaan vasikan sorkka käteeni niin, että sorkan kärjet ovat suojassa kämmenen sisällä. Toisella kädellä voi avustaa työntämällä polvesta ylös ja taakse. Näin jalka mahtuu paremmin oikenemaan.
Takaperin tullessa voi toinen takajalka olla kadoksissa. Sen löydyttyä otetaan kintereestä kiinni ja vedetään se lähemmäs koukkuun, jotta ylettäisi sorkkaan. Käsi liu’utetaan varovasti sorkan ympäri niin että sorkka on taas suojassa kämmenen sisällä eikä riko kohtua. Sorkkaa vedetään kohti keskilinjaa ja toisella kädellä työnnetään kintereestä ylös ja poispäin keskilinjasta, jotta jalka mahtuu paremmin oikenemaan.
Häntätarjonnassa takajalkojen oikaisu pitää tehdä kaksi kertaa.
Vasikka on melkoisen avuton tultuaan maailmaan.
Selvää pitäisi saada tunnissa
Vinossa oleva pää on yksi hankalimmista asennoista korjata. Pää voi olla niin kaukana, ettei siihen ylety, ja vasikka vielä pistää hanttiin minkä ehtii.
”Korvasta ei jaksa nostaa, joten suosittelen käyttämään poskea ja silmäkuoppaa. Silmä väistää kyllä. Jos saa pään käännettyä, laitetaan naru korvien taakse ja suuhun. Niistä voi vetää”, Heidi Hiitiö sanoo.
Jos tunnissa ei saa selvää tarjonnasta eikä oikaistua asentoa, kutsutaan eläinlääkäri. Synnytysapu ilman takapäätä rentouttavaa epiduraalipuudutusta on haastavaa. Kohdun repeytymisriski on suuri. Eläinlääkäriä odotellessa eläin käännetään vasemmalle kyljelleen, jotta pötsi vajaan sadan litran sisältöineen jää alle ja vasikka sen päälle kuin tarjottimelle.
Korkeintaan kolmenvoimin vedetään
”Ei ole väliä millä vetoapua annetaan. Ehto on, että oma käsi mahtuu samaan rakoon kuin vasikan pää ja jalat. Jos ei mahdu, vasikka ei mahdu tulemaan ulos ilman vaurioita. Väkisin ei vedetä”, Hiitiö sanoo.
Eli niin ketjut, liinat, köysi kuin taljakin toimii. Traktorilla tai autolla vasikka ei saa vetää, korkeintaan kolmen miehen voimien pitää riittää.
Vetoköysi kiinnitetään aina vuohisen yläpuolelle sääreen. Jos köysi putoaa kyntysiin, veto keskeytetään ja köysi sidotaan uudelleen. Jos vedetään alempaa, seurauksena on murtumia.
”Vetokulma on alaviistoon. Jos vetää suoraan, vasikan takapolvet jäävät kiinni emän lantioon. Jos mitään ei tapahdu, sille on syy. Soita apua. Myös varoitussoitto eläinlääkärille voi olla paikallaan, niin tämä tietää odottaa, tuleeko varsinainen hätä. Toki pitää muistaa soittaa myös, että tilanne ohi”, Heidi Hiitiö muistuttaa.
SAARA LIESPUU, teksti
