Ollikkalan tilalla Kurikassa hoidetaan sikojen ohella kotisirkkoja. Maatilalle jalkautetulla tutkimushankkeella halutaan selvittää hyönteisten kasvatuksen soveltuvuutta elinkeinoksi.
Vanhan sukutilan piikojen ja renkien tupa on kunnostettu kotisirkkojen kasvattamoksi. Sirkkaamossa ilma on kostean lämmintä kuin tropiikissa ja sirkat sirittävät.
Ollikkalan tilan isäntä Panu Ollikkala tekee aamuisin ensin sikala-askareet, käy suihkussa ja vaihtaa vaatteet, ja menee vasta sen jälkeen hoivaamaan kotisirkkoja. Näin ennaltaehkäistään bakteerien kulkemista sikalasta hyönteistarhalle ja päinvastoin.
Hyönteistalous ottaa Suomessa vasta ensiaskeliaan. Ollikkalallekin pienet hoidokit ovat aivan uutta, sillä ensimmäiset 15 000 kotisirkkaa tuotiin Hollannista tilalle kasvatettavaksi huhtikuussa. Kolmen kuukauden aikana sirkkapopulaatio on kolminkertaistunut. Näyttääkin siltä, että uudet kotieläimet lihovat ja lisääntyvät hyvin.
Sirkat syövät kananrehua, tuoreruokana ne saavat porkkanaa, salaattia ja kurkkua. Nestettä ne imevät vesihelmistä.
”Onhan näiden pikkuruisten kotieläinten hoitaminen hieman outoa ja erilaista, mutta eläimiä nämä ovat siinä kuin possut tai kanatkin. Ne vaativat päivittäistä ruokkimista ja hoitamista sekä esimerkiksi muninta-alustojen puhdistamista ja kuoriutuneiden hyönteisten siirtämistä välikasvattamoon. ”
Kotisirkka kehittyy munasta hyönteiseksi viikossa ja kasvaa täysikasvuiseksi noin kuudessa viikossa. Silloin se on noin 2,5-senttinen.
Hoitaja tietää hyönteisten tulleen aikuisiksi ja sukukypsiksi, kun koiraat aloittavat sirityksen, naaraat eivät siritä.
Naaraalla on peräpäässä pitkä piikki, jonka avulla se laskee munat multaan. Muninta-aika kestää on kolme, neljä kuukautta, jonka jälkeen hyönteinen kuolee.
Kun sirkat ovat varttuneet teurasikään, ne siirretään laatikossa kylmiöön. Kylmähorrokseen vaipuneet hyönteiset viedään seuraavaksi pakastettavaksi. Sirkat voidaan kuivattaa vihanneskuivurilla, marinoida ja maustaa kokonaisena syötäviksi. Vaihtoehtoisesti ne voidaan jauhaa ja käyttää jauhoa proteiinilisänä vaikkapa maissijauhon joukossa.
MARJA HEIKKILÄ, teksti
JORMA HEIKKILÄ, kuvat
Lue koko juttu painetusta elokuun 2016 Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
