Kulunut vuosi on ollut Mika Forssille menestyksellinen. Heinäkuun lopussa Forss voitti Berliinissä raviohjastajien Euroopan mestaruuden ja heti perään ohjasti Vitterin kuninkuusravien voittoon Turussa.
”Sitä aina toivoo, uskoo ja yrittää, mutta ei voi olla koskaan varma”, tiivistää Mika Forss, 48, vielä tuntemuksensa, kun voittoisasta heinäkuun viikonlopusta on kulunut jo viikkoja. Kokemus on opettanut, että raviurheilu on yllätyksellistä. Asetelmat vaihtuvat nopeasti maalisuoralla, joten voitot ja häviöt voivat olla joskus hyvin pienestä kiinni.
Maatilan Pellervo kävi haastattelemassa Mika Forssia ja hänen vaimoaan Marjo Kivimaata, 45, heidän kotonaan Hämeenkyrössä superviikon alussa, vaikka edessä oli varsin hektinen ja tiivis kilpailujakso ulkomaita myöten.
”On vain hyvä, kun tulee väliin jotain muuta ajattelemista”, totesi Mika silloin rauhalliseen tapaansa.
Raviohjastaja perheineen, johon kuuluu Marjo-vaimon lisäksi poika Markus, 16, ja kaksoset Miika ja Meeri, 14, asuu Mikan kotikonnuilla kauniissa, kumpuilevassa maalaismaisemassa. Pihaa vartioi mäyräkoira Minni.
”Muutin vanhempieni mukana jo alle vuoden ikäisenä Tampereelta Nokialle; isä on sieltä kotoisin. Äitini taas on syntynyt täällä Hämeenkyröstä. Vanhemmillani on nykyään mökki täällä lähellä. Äitini sisko miehineen, jotka ovat kummejani, asuu taas alle kilometrin päässä meiltä.”
”Olen aina tykännyt maaseudusta ja vietin lapsena kaikki kesälomat kummitätini ja -setäni lypsykarjatilalla. Vuotta vanhempi serkkupoika kadehtia minua, kaupunkilaispoikaa, ja minä taas häntä, maalaispoikaa. Olisimme mielellämme vaihtaneet rooleja”, nauraa Mika.
Serkkupojat olivat hyviä kavereita ja heitä yhdisti kiinnostus hevosiin. Yhdessä he pyöräilivät Hämeenkyröstä Tampereen Teivoon raveihin, vaikka matkaa tuli aina parikymmentä kilometriä suuntaansa.
Vitter astuu ulos kuljetusautosta valmentaja Jalmari Svartin saattelemana. Edessä ovat viimeiset treenit ennen kuninkuusraveja.
Ranska opetti paljon
Peruskoulun jälkeen Mika Forss työskenteli vuoden verran kunnaneläinlääkäri Esko Härkösen tallilla Hämeenkyrössä. Silloin alkoi jo olla selvää, että juuri sitä hän halusi tehdä työkseen; olla hevosten kanssa. Ammattiohjastaja hänestä tuli omien sanojensa mukaan osin sattumalta.
Hevosten valmennuspuoli on jäänyt perheessä Marjon vastuulle. Hän valmentaa kotitilalla kolmea hevosta.
Heikki Korhosen omistuksessa oleva kolmevuotias lämminveriori El Encore eli Erkki on aloittanut kilpauransa kesällä. Sen lisäksi kotitallissa hirnuvat lämminveriruunat Incredible Ironman eli Iiro, joka on liisattu kasvattajaltaan Henry Olanderilta, sekä perheen oma hevonen, Pasin päivänä syntynyt Force One eli Pasi.
”Iiro loukkasi keväällä hankositeensä mutta on onneksi toipunut hyvin vammasta”, kertoo Marjo. Hän on vastannut kesällä vanhan tallin remontoinnista. Tallissa on karsinat neljälle hevoselle.
”Minäkin olen ajanut joskus kilpaa ja kerran vahingossa voittanutkin Vermossa. Kilpaileminen ei kuitenkaan kiehdo minua. Ajelen muutenkin mieluummin näitä kotikulmien pikkuteitä.”
”Olin hevostyttö ja halusin hoitaa hevosia jo pienenä. Tädilläni oli silloin maatilallaan muutama hevonen ja yksi ravuri Tupamäelläkin valmennuksessa. Löysin sitten autokauppias Pertti Kolehmaisen ravitallin, jossa pääsin ratsastamaan. Kolehmaisella oli siihen aikaan monia hyviä ravureita, kuten Einarsin.”
”Myöhemmin työskentelin seitsemän vuotta Risto Airaksisen tallilla Hausjärvellä. Opin häneltä paljon hevosten hoitamisesta ja sen tärkeydestä.”
Mika ja Marjo tapasivat toisensa Ranskassa. Molemmat asuivat siellä vuosia 1990-luvun lopulla. Mika työskenteli Tuomas Korvenojalla ja Marjo hoiti Team Neliapilan palkkaamana yksityishoitajana Korvenojan valmennuksessa olevaa Meadowbranch Louta.
Kaikkiaan Marjo työskenteli Ranskassa viitenä talvena ja oli mukana muun muassa varsaprojektissa treenaamassa nuoria varsoja.
”Ranska taitaa jäädä meille ikuiseksi haaveeksi”, Mika sanoo. Sekä Marjo että Mika viihtyivät Ranskassa varsin hyvin, mutta elämä on nyt vakiintunut omille urilleen koti-Suomessa, joten paluu Ranskaan näyttää epätodennäköiseltä.
RIITTA SAARINEN, teksti
ANTTI SARAJA, kuvat
Lue koko juttu painetusta syyskuun 2016 maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös E-arkistosta osoitteesta www.pellervo-e-lehdet.fi.
