Lannan separoinnilla vähennetään pohjoiskarjalaisen lihakarjatilan kaukana toisistaan sijaitsevien peltojen välisiä rahtikuluja. Peltojen tuotanto markkinoidaan karjan kautta.
Pohjoiskarjalaisessa Rääkkylän kunnassa asuva Henri Makkonen ja hänen isänsä Urho Makkonen ovat lisänneet peltoalaa hankkimalla naapurikunnassa Tohmajärvellä sijaitsevia entisiä turvesoita ja raivanneet myös peltoa lähempää oman kunnan puolelta.
Kaikki sato käytetään kokonaan lihakarjan rehuna ja viljelyalan kasvaessa eläinpaikkoja on voitu lisätä. Peltojen välimatka on pisimmillään viisikymmentä kilometriä, joten välimatkat nostavat sisäiset rahtikustannukset.
Yrityksen sukupolvi vaihdettiin kahdessa vaiheessa. Vuonna 2008 Henri Makkonen perusti juuri 18 vuotta täytettyään maatalousyhtymän yhdessä isänsä kanssa.
Vuonna 2011 yritys siirtyi kokonaan nuoren isännän vastuulle, mutta eläkkeellä oleva isä osallistuu edelleen tiiviisti toimintaan. Lisäksi yritys työllistää kaksi vierasta työntekijää ympäri vuoden.
Lihanaudat kolmessa navetassa
Lihanautojen kasvatuspaikkoja on kolmessa navetassa yhteensä 460. Kasvatettavat eläimet edustavat maitorotuja ja jonkin verran liharoturisteytyksiä.
Ensimmäiset lihaeläimet Makkoset hankkivat vuonna 1992 ja entisestä lypsykarjanavetasta laajennettiin 90 naudan loppukasvattamo.
Vuonna 2004 valmistui uusi, 170 eläinpaikan halli, jonka pohja on 16×45 metriä. Tästä kahden vuoden kuluttua rakennettiin vielä mitoiltaan 16×61-metrinen kasvattamo 200 naudalle.
Rakennusten väliin sijoittuu molempia yksiköitä palveleva rehukeskus.
Rakenteiltaan kaksi hallia ovat lähes identtiset. Seinissä on Lujabetonin elementit ja eläintilojen lattioissa betoniritilät, joiden alta lanta poistuu lietteenä.
Ilma johdetaan sisään uudempaan halliin itkupintojen ja vanhempaan halliin laipioventtiilien kautta. Molempien poisto toimii koneellisesti.
Henri ennakoi, että ainakin vanhemman hallin ikkunat vaihdetaan kennolevyiksi ja katolle lisätään vapaalla kierrolla toimivia ilmanpoistohormeja.
Hallien molemmille laidoille sijoittuvat 1,2 metriä leveät hoitokäytävät ja keskelle metrin levyinen ruokintapöytä.
Aperehu jaetaan ruokintapöytien lattioihin sijoitettujen sähkötoimisten mattokuljettimien avulla.
Tyhjinä kuljettimien matot ovat rullattuina välivarastoon. Rehua jaettaessa matot vedetään ruokintapöydälle ja samalla rehu pudotetaan matolle apevaunusta.
”Viime vuosikymmenen alkuvuosina rakennettiin maahan tällaisia mattoruokkijoita ehkä toistakymmentä”, Henri kertoo. Molempien hallien matot toimivat kyllä hyvin, vaikka vuosien varrella laitteissa on jouduttu kokeilemaan useita erilaisia mattomalleja. Nykyiset matot ovat kestäneet jo puolenkymmentä vuotta.
Välivarasto on tässä toimintamallissa hyödyllinen ja tilaa hyödynnetään esimerkiksi apelaitteiden talvisäilytykseen. Mahdollisiin uusiin rakennuksiin välivarastoja ei rakennettaisi, koska tarvittava infra on jo olemassa.
TUOMO KAUTONEN teksti ja kuvat
Lue koko juttu painetuta lokakuun 2016 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät sen myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
