Ensimmäiset GEA-lypsyrobotit aloittivat työnsä vuoden vaihteen molemmin puolin Toholammilla. Yhden kiinnityksen periaate ja neljänneskohtainen lypsy saavat käyttäjiltä kiitosta.
Robottimerkin vaihdos ei ollut mitenkään suunnitelmissa, kun Wennströmit aloittivat navetan laajennuksen suunnittelun pari vuotta sitten. Rakentajan valinta oli edellisen investoinnin jäljiltä selvä heti alkuun. Vuonna 2009 rakentamisen hoitaneen Mestarifarmin työ ja työnjälki miellyttivät.
”Mestarifarmi kertoi suunnittelevansa uuden lypsyrobotin maahantuontia ja kovin mielellään halusi sen meille myydä”, Ilpo Wennström kertaa. ”Keväällä 2015 kävimme huoltomiehen kanssa tutustumassa GEA:n lypsyrobottiin Saksassa ja Hollannissa. Varsinkin sen kiinnitysmekanismi jäi kiinnostamaan.”
Piirustusten edetessä uuden lypsyrobotin kauppiaiden myynti-into vain kasvoi ja tutustumiskäynnille lähetettiin Tiina Wennström yhdessä tilan karjanhoitajan kanssa.
”Naisethan olivat aivan ihastuneita! Sepä oli kauppa aika lailla sillä selvä”, Ilpo Wennström nauraa.
Reissulla naiset olivat sattumalta nähneet tehtaalla verhon taakse vielä piilotetun uuden mallin ja kiinnostuivat siitä. Ohjelma muutettiin ja he pääsivät näkemään uuden mallin toiminnassa muutamilla tiloilla.
”Sen mallin piti tulla Suomeen vasta myöhemmin. Me teimme siitä lopulta kaupan ilman, että olin itse sitä nähnyt”, isäntä kertoo.
Ennen laajennusta karjaa lypsi kaksi Lelyn A3 next -robottia eikä niiden kanssa ollut mitään erityisiä ongelmia.
”Robottien vaihtoon ei liittynyt mitään dramaattista”, Wennströmit korostavat. ”Olimme kyllä tyytyväisiä myös entisiin robotteihin, mutta tämän toiminta vakuutti meidät heti ja halusimme vaihtaa.”
Selkeä kosketusnäyttö antaa paljon tietoa lypsystä neljänneskohtaisesti.
Kaikki yhdellä kiinnityksellä
GEA:n Monoboxissa suurin ero muihin merkkeihin on lypsyn ja sen esivalmistelujen tapahtuminen yhdellä kiinnityksellä. Vetimen stimulointi, pesu, kuivaus, alkusuihkeet ja lypsy sekä vedinkasto tapahtuvat vedinkupin sisällä yhdellä kiinnityksellä.
”Monia on yhden kiinnityksen toiminnassa arveluttanut, miten pesuvedet ja maito pysyvät erillään, mutta kyllä ne vain pysyvät, ei ole tankkiin mennyt muuta kuin maitoa”, isäntä takaa. ”Likavesille on oma säiliö ja maitosuodatin on ollut yhtä puhdas kuin edellisenkin robotin aikana.”
Yhdellä kiinnityksellä vetimen maitokanava on auki vain vedinkupin sisällä ja vedinkasto päätyy juuri oikeaan paikkaan eikä viereen.
”Tätä ei tarvinnut ”opettaa”, missä kunkin lehmän vetimet ovat, vaan se löytää kameran avulla ne itse. Kameralta voi myös jälkikäteen tarkistaa, jos jokin on mennyt lypsyssä vikaan tai tulee häly”, Ilpo Wennström kertoo.
GEA lypsää lehmän neljänneskohtaisesti, mikä tarkoittaa kaiken tiedon keräämistä sekä erottelua neljänneskohtaisesti. Yhden soluttavan neljänneksen vuoksi ei koko lehmän maito mene erotteluun.
Näytöltä selviää joka neljänneksen maitomäärä, lypsyn kesto, maidonvirtaus sekä maidon väri, johtokyky ja lämpötila. Johtokyvyn lisäksi maidon lämpötilan nousu antaa ensimmäiset viitteet mahdollisesta alkavasta utaretulehduksesta.
Robotin avoin rakenne miellyttää sekä hoitajia että lypsettäviä. Vaikka esimerkiksi hiehojen kanssa ei ongelmia ollut aiemminkaan, tuntuvat ne menevän robotille vielä paremmin kuin ennen. Robotin karsinan koko säädetään ensimmäisellä lypsyllä kullekin lehmälle sopivaksi.
Käsin kiinnitys hoituu takajalkojen välistä ja tarvittavat hoidot on helppo tehdä. Käsivarsi kääntyy taakse lypsypaikan laidalle, joten sen huolto ja nännikumien vaihto onnistuvat seisaaltaan hoitajalle tarkoitetusta syvennyksestä käsin.
”Lehmä näyttää menevän paremmin avoimeen lypsyboksiin”, Ilpo Wennström sanoo.
Robotit ovat navetassa kaksi vastakkain. Parien välissä on takakierto, poikimakarsinat ja hoitotilat sekä umpilehmien tila.
Robottikaupat ja huolto käsi kädessä
Wennströmien navetassa on neljä lypsyrobottia, joista kaksi asennettiin joulukuussa laajennusosassa oleville lehmille ja kaksi tammikuussa vanhemman pihaton puolelle oleville.
”Kyllä GEA tällä varmasti haastaa Lelyn ja DeLavalin robotit”, isäntä ennustaa.
Mestarifarmin Markku Jylänki kertoo kiinnostuksen uutta robottimerkkiä kohtaan olevan kovan ja tarjouksia siitä on tehty tuleviin investointeihin.
”Uskon niitä tulevan lisääkin ja meillä on suunnitelma huoltoverkon rakentamisesta. Huollon on oltava kunnossa, että robotteja voi myydä”, hän painottaa. ”Toki kauppoja tarvitaan, että huoltoverkostoa kannattaa rakentaa.”
Tällä hetkellä huoltoyrittäjiä on Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Savoon huoltoyrittäjää etsitään lähitulevaisuudessa.
Monobox on kehitetty GEA:n robottikarusellin robotin pohjalta. Monobox on ollut markkinoilla muutaman vuoden pääasiassa Keski-Euroopassa ja sen markkina-aluetta on kasvatettu pikkuhiljaa.
Ilpo Wennström on vaimonsa Tiinan kanssa kasvattanut tilaa parissakymmenessä vuodessa huimasti. Seitsemästä lehmästä lähtenyt karja on pian 40-kertainen.
Tarkkailtavat toimiston äärellä
Wennströmit tuplasivat vuonna 2009 rakennetun navetan jatkamalla sitä samanlaisena. Lehmien parret ovat neljässä rivissä ja kapean ruokintapöydän toisella puolella on nuorkarja.
Eri osastot on sijoiteltu siten, että tarkkailua vaativat näkee helposti noin puolivälissä 175 metriä pitkää navettaa olevan toimiston ikkunoista. Toimiston kohdalla ovat robotit, niiden takakierto, poikimakarsinat sekä pian poikivat umpilehmät ja ruokintapöydän toisella puolen siemennysikäiset hiehot.
Samalla kohtaa on myös hoitotila eläinlääkäriä varten erillisine pöytineen ja pesupisteineen.
Laajennuksen yhteydessä vanhaan osaan vaihdettiin parsimatot ja entisten lypsyrobottien kohdalle tuli makuuparsia.
Vasikkala uusiutui kokonaan, kun yksilökarsinat siirrettiin omaan tilaansa ja ryhmäkarsinat rakennettiin entisen rehuvaraston paikalle puhkaisemalla seinään kulkuaukkoja.
Tilalla oli ennestään 140 lehmäpaikkaa ja 110 nuorkarjapaikkaa, laajennuksen myötä lehmäpaikkoja on 280 ja nuorkarja mukaan lukien saman katon alle mahtuu 540 eläintä.
Investointiin sisältyi myös katettu kuivalantala lannan separointia ja mahdollisesti tulevaa biovoimalaitosta silmällä pitäen. Karjasta kertyvä lantamäärä ei houkuta veden ajamiseen.
”Oma arvioni oli hieman vajaa kaksi, kustannusarvio reilu kaksi ja Elyn hyväksymä kaksi miljoonaa, joka taitaa mennä”, Ilpo Wennström kertoo kustannuksista viimeistelyjen ollessa menossa tammikuun alussa.
”Varmasti jossain olisi voinut säästää, mutta halusimme tehokkaan ja toimivan navetan sekä kaikki eläimet saman katon alle”, hän lisää.
Tammikuun alussa lehmiä oli 180 ja täynnä navetta on syksyllä. Karjaa on lisätty sekä omista että ostamalla hiehoja ja lehmiä.
”Näimme viisaaksi jo edellisen investoinnin aikaan hankkia navetta nopeasti täyteen ostamalla eläimiä. Kassavirta kasvoi ja viimeisimmät ostot pystyi hoitamaan tulorahoituksella”, Wennströmit sanovat.
Keskituotos on pysynyt jo useita vuosia reilussa 10 000 kilossa, eikä se ole laajennuksen myötä juurikaan pudonnut.
Robotilla oleva koneisto on suojakannen alla roiskeilta turvassa.
Mattoruokkija jakaa rehut
Ruokintalaitteistoa Wennströmeillä ei ollut aihetta vaihtaa. Pellon mattoruokkija jakaa seosrehua sekä lehmille että nuorkarjalle.
Rehukeskus siirtyi navetan toiseen päähän, jossa on kolme syöttöpöytää ja 18 kuution kaksiruuvinen kiinteä apesekoitin. Yksi syöttöpöydistä on hiehojen rehuille ja kaksi lehmien rehuille.
”Kahden syöttöpöydän avulla voi lehmien seokseen käyttää paremmin kokoviljasäilörehua säilörehun lisäksi”, isäntä perustelee.
Uusi apesekoitin pyörittää valmiin seoksen säilörehusta, viljatäysrehusta ja rypsistä viidessä minuutissa. Energian säästö on melkoinen, sillä entisellä sekoittimella samaan meni parikymmentä minuuttia.
Karkearehut korjataan 170 hehtaarilta, josta omaa on reilu 120 hehtaaria. Sotien jälkeen perustetulla kylällä on hyvä henki ja peltoa on ollut hyvin sekä ostettavissa että vuokrattavissa. Lisäksi Wennströmeillä on lietteenlevityssopimuksia naapureiden kanssa ja jonkin verran karjalle korjataan myös satoa naapureiden pelloilta.
Laakasiilot rakennetaan navetan rehukeskuksen puoleiseen päätyyn tulevana kesänä. Kauimmaiset lohkot sekä kokoviljasäilörehu korjataan paaleihin myös jatkossa.
Tilan kasvaessa omasta urakoinnista on siirrytty urakointipalvelujen ostajaksi. Laakasiilojen myötä myös rehunkorjuu ulkoistetaan.
Apuvoimista ei tingitä
”Eipä sitä voinut aloittaessa kuvitella, millaiseksi tila kasvaa”, Ilpo Wennström myöntää. ”Ostimme tämän enolta vuonna 1996. Lehmiä oli seitsemän ja likvin mukaan tila oli elinkelvoton. Minä olin automatiikka-asentaja ja Tiina parturi.”
Alkuaikoina ulkopuoliset työt olivat elinehto, nyt Wennströmit työllistävät itse useita työntekijöitä. Navetalla on kaksi työntekijää ja tilan muissa töissä yksi. Kesällä tilalla on agrologiharjoittelija.
”Vanhin sijaislapsistamme on nyt äitiyslomalla, hän on ollut tässä töissä. Nyt töissä on siskontyttö”, Ilpo Wennström kertoo. ”Naapurin poika palkattiin nyt kokoaikaiseksi, hän on ollut meillä kesätöissä pikkupojasta asti.”
Wennströmit ovat halunneet palkata mieluummin jopa hieman liikaa apua kuin liian vähän. Iso investointi ei kaadu muutaman kymmenen tuhannen palkkakuluihin, mutta isäntäväen väsymiseen se voi kaatua.
”Työntekijöitä on nyt paljon paremmin saatavissa kuin edellisen investoinnin aikaan. Navettahommat kiinnostavat enemmän”, isäntä sanoo ja suosittaakin vieraan töissä olemista ennen viljelijäksi ryhtymistä. Se opettaa arvostamaan sekä omaa että toisen työtä.
EEVA-KAISA PULKKA, teksti ja kuvat
