Nurmiviljelyn arvostus on viime vuosina noussut, mutta vieläkin voidaan petrata. Kun sadolle ei ole markkinahintaa, se jää helposti vähäiselle huomiolle viljaan verrattuna.
Arvostus tuo tullessaan sen, että kiinnitetään enemmän huomiota tärkeisiin yksityiskohtiin. ”Puhutaan esimerkiksi siemenostoksia tehdessä lajikkeista eikä ympäripyöreästi nurmensiemenistä”, tutkija Maarit Hyrkäs Luonnonvarakeskuksesta sanoo. Hän on yksi Nurmet Rahaksi -hankkeen vastuuhenkilöstä.
Yhdeksi pointiksi tilanteen kohentamisessa hän nostaa tietämisen; lohkokohtaisen sadon ja siitä seuraavan kilokohtaisen tuotantokustannuksen laskemisen. Jos ei ole tarkkaa käsitystä sadosta, ei ole myöskään tuotantokustannuksesta.
Satotason mittaamiseksi on erilaisia keinoja, muun muassa pituusmittaukset ja tiheysarviot pystyssä olevasta kasvustosta, kehikkonäytteet, säilörehukuormien tai paalien punnitus tai siilon tilavuusmääritykset.
Potentiaalia hukataan
Koko maan keskisato säilörehussa jäi viime kesänä noin 5 000 kuiva-ainekiloon hehtaarilta, jos kuiva-ainepitoisuudeksi oletetaan 30–35 prosenttia.
Puolet Suomen säilörehusta tuotetaan Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Luonnonvarakeskuksen satotilaston mukaan alueellisesti suurimmat hehtaarikohtaiset sadot saatiin Kaakkois-Suomessa, 13 prosenttia yli keskisadon, ja Pohjois-Savossa, 10 prosenttia yli keskisadon.
Maarit Hyrkäs muistuttaa, että nurmen potentiaali on valtavan paljon enemmän.
”Luken ja Yaran typpilannoituskokeessa on koeruudulla päästy 14 000 kuiva-ainekiloon. Ympäristökorvausjärjestelmän mukaisella typpitasolla lannoittamalla on päästy 12 000 kuiva-ainekilon tuntumaan.”
SAARA LIESPUU, teksti ja kuvat
Lue koko juttu painetusta huhtikuun 2017 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
