Tänä kesänä Suomen metsiin istutetaan noin 160 miljoonaa puuntainta. Mies ja pottiputki on ylivoimaisesti yleisin istutusmenetelmä. Koneellisen istutuksen suosio lisääntyy verkkaisesti, vaikka se on joillakin lohkoilla varteenotettava vaihtoehto.

Puunkorjuusta jo yli 99 prosenttia tehdään konetyönä. Sitä vastoin metsänuudistamisessa koneellisen istutuksen osuus koko vuosittaisesta uudistusalasta on alle kymmenen prosenttia.

”Yksityismetsissä istutustyö tehdään pitkälti käsityönä, mutta ostopalvelujen osuus on kasvanut. Yli 60 prosenttia teettää työn metsänhoitoyhdistysten ja metsäalan toimijoiden metsureilla ja vain kolmannes metsänomistajista tekee työn itse”, arvioi metsäpäällikkö Hannu Justen Metsänhoitoyhdistys Lounametsästä.

Kylmän kevään vuoksi metsänistutustyöt käynnistyivät Lounais-Suomessakin tänä vuonna vasta toukokuun alkuviikoilla. Käsipelillä tehtävät istutustyöt painottuvat toukokuusta juhannukseen.

Syyskesän istutukset ovat kevättaimien ajoittaisen niukkuuden vuoksi viime vuosina hieman yleistyneet, mutta edelleen niiden osuus on huomattavasti kevätistutusta pienempi. Koneellisesti metsää istutetaan koko kesäkausi toukokuusta syyskuulle asti.


Reijo Lainio latoo taimet istutuskoneen syöttökasettiin. Kennostossa on 160 taimipaikkaa.

Konetyötä tiivis rupeama

Raumalainen koneyrittäjä Toni Lainio on tehnyt koneellista metsänistutusta vuodesta 2010 lähtien. Kesäkaudella hän istuttaa runsaat 200 metsähehtaaria. Työtä tehdään vuorokaudet ympäri kuusi päivää viikossa.

Lainion metsäalustaisessa telakaivinkoneessa on istutuskoneena Risutecin PM160. Muokkaus-istutuspään päällä on syöttökasetti, johon taimet ladotaan käsin. Kerrallaan kasettiin mahtuu 160 tainta.

Kaivinkoneen puomin päässä oleva laite muokkaa ensin maan, syöttää taimen kasetista ja ujuttaa sen tuoreeseen mättääseen istutuspäässä olevan pottiputkimaisen laitteen avulla. Lopuksi se tiivistää maan taimen ympäriltä.

Kone on varusteltu Risutecin kehittämällä Asta-dokumentointijärjestelmällä, joka merkitsee taimien sijainnit, muodostaa niiden perusteella raportin istutusalasta, tiheydestä sekä taimimäärästä.

”Automatiikasta huolimatta koneyrittäjä tekee jatkuvaa laadunvalvontaa eli tarkastaa istutusetäisyyksiä, työn jälkeä sekä istutussyvyyttä”, Lainio sanoo.

”Koneellisen istutuksen vahvuus on tasainen työn jälki, mutta niin kuin kaikessa työssä, tässäkin lopputulos on pitkälti kiinni kuljettajan ammattitaidosta ja säntillisyydestä”, Justen huomauttaa.

Lainio arvioi, että vuorokaudessa ehtii istuttamaan maastosta riippuen 1,5–3 hehtaarin verran. Pienet hajallaan sijaitsevat kohteet ja pitkät siirtymätaipaleet palstalta toiselle syövät työn tuottavuutta. Koneen siirto paikasta toiseen on usein aikaavievin osuus. Joutuisinta ja tehokkainta konetyö on isoilla metsäaukeilla.

MARJA HEIKKILÄ, teksti
JORMA HEIKKILÄ, kuvat

Lue koko juttu painetusta kesä-heinäkuun Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydä lehden kokonaisuudessaan myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.