Suomessa toimii jo kumppanuusmaatalouden malleja, joita pyörittävät joko tuottajat tai kuluttajat. Tarkoituksena on lyhentää ruuan reittiä pellolta pöytään ja tuoda kuluttajat mukaan jakamaan tuottajien riskejä.

Kumppanuusmaataloudessa tuottaja myy tuottamaansa ruokaa suoraan kuluttajille, eikä tukun ja kaupan ketjujen kautta. Kuluttaja mahdollistaa toiminnan ostamalla oman osuutensa etukäteen.

Ensimmäisenä kumppanuusmaatalouden airuena meillä pidetään Herttoniemen ruokaosuuskuntaa, joka syntyi ruokapiirin vuokrattua peltoja ja palkattua puutarhurin viljelemään niitä.

”Kyse oli ns. hiljaisesta signaalista, kun kuluttajat eivät löytäneet kaupasta sitä, mitä kaipasivat. He olivat tosi rohkeita ja itsekin ajattelin, että nyt he satsaavat rahaa ja hakkaavat päätään seinään ja syksyn tullen joutuvat kuitenkin ostamaan vihanneksensa kaupasta”, puutarhatuotannon kehittämispäällikkö Susann Rännäri Pro Agrian ruotsinkielisestä kattojärjestöstä, SLF:stä, tuumii nyt.

Herttoniemeläiset nimittävät Kaupunkilaisten oma pelto -projektiaan maan ensimmäiseksi Community supported agriculture -malliksi. Maailmalla tämäntyyppisiä malleja on kehitetty ja pyöritetty jo 40 vuotta. Oleellista on, että tuotteet ostetaan etukäteen sopimuspohjaisesti.

Herttoniemeläiset ovat muokanneet mallia omannäköisekseen. Vuodesta 2013 on viljelty Korson Vallinojalla sijaitsevaa peltoa. Mukaan lähtevä kotitalous maksaa 500 euron osuuden tietämättä ennalta, mitä hän sillä saa. Satokaudella hän saa kerran viikossa satolaatikon.

”Herttoniemeläisten voimahahmo Olli Repo totesi äskettäin minulle, että maatalous on kallista. Tämäntyyppinen kuluttajavetoinen toiminta laajentaa myös tietoisuutta siitä, mistä maataloudessa on kyse.”

Mukana on tällä hetkellä 200 taloutta, ja tulevana kesänä peltoja hoitaa neljä henkilöä sekä harjoittelijoita.

”Ruokaosuuskunta käytti alkuvuodet lainatraktoria, mutta päätyi nyt ostamaan oman. Sitä varten piiri keräsi kahdessa viikossa jäseniltään 20 000 euroa lainaa traktorin ostoa varten. Lainaraha maksetaan osakkaille takaisin pitkällä maksuaikataululla. Tämäntyyppiset kokeilut synnyttävät myös uudenlaisia rahoitusmalleja, joissa hajautetaan riskiä, kun toimijat eivät ole sidottuja pitkän elintarvikeketjun ja pankin välissä.”


Kaupunkilaisten oma pelto -projektin väkeä tositoimissa talkoissa Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla.

Sikatila kerrytti kokemuksia

Iittiläisen Ismo Eerolan viljasikatila alkoi myydä kuluttajille 200 euron osuuksia sikalaa pyörittäneestä HyväSikala XO -osakeyhtiöstä, kun uusi sikala lähti rakenteille.

”Meillä on ollut vuosia oma brändi, mikä on välttämätöntä erilaistamisen takia. Täytyy kuitenkin sanoa, että brändiä olisi pitänyt terävöittää ja kertoa toiminnasta enemmän osakkaille, mutta kaikkeen aika ei oikein riitä, kun yksin pyöritän sikalaa.”

Uusi 400-paikkainen purupohjasikala valmistui viitisen vuotta sitten, ja yhtiössä on osakkaita tällä hetkellä noin 140.

”Lihan maku ja laatu ovat ne asiat, joilla kuluttajat koukutetaan. Osakkaitamme kiinnostavat laadukas sianliha sekä eläinten hyvinvointi. Mukana on myös ihmisiä sijoitusmielessä eli nämä asiat kulkevat käsi kädessä.”

Sikalainvestoinnilla varauduttiin tiukkeneviin eläinten hyvinvointimääräyksiin. Lainsäätäjä päätti kuitenkin pitää määräykset ennallaan lähivuodet.

”Pyrimme ennakoimaan tilannetta. Nyt investointi rasittaa sikalan taloutta, kun sianlihan hinta on matalalla. Purupohjasikalan toimintaa on haitannut myös purun hinnan kolminkertaistuminen. Nyt kokeilemme pihattosikalassa purun lisäksi kuivikkeena pylvässorvilastua ja järviruokoa.”

Sikalainvestoinnin aikoihin Eerola oli jo ehtinyt rakentaa yhteistyökumppaneineen monipuolisen kumppanuusverkoston, johon kaikki sikalan liha meni. Iitissä toimivan sikalan teurastukset hoidetaan muutaman kilometrin päässä LihaREMillä, joka on vakiinnuttanut paikkansa. Sen sijaan teurastamon ikkunasta näkynyttä Benjamin lihatoria ei saatu kannattavaksi. Myöskään kumppanuusyritys Kuortissa ei toimi enää.

Sen sijaan Heinolan Heila on löytänyt toimintamallinsa, eli kuluttaja saa yhdestä paikasta kaikki tarvitsemansa lähi- ja luomuelintarvikkeet.

”Tämän kokemuksen perusteella uskon siihen, että pitää olla yksi talo, jonka on oltava tarpeeksi iso ja sillä on oltava selkeät tavoitteet, jotta tavara liikkuu riittävästi ja on aina tuoretta. Heilassa ravintola on ehdoton osa toimintaa.”

Suurin osa Eerolan sikalan tuorelihan asiakkaista löytyy tällä hetkellä Helsingin seudulta.

”Nyt olemme luoneet uusia malleja ja kokeilleet hiljaisina aikoina yhteistyötä tukkurin kanssa. Tämä säilyttää lihassa brändimme ja myy oikealla hinnalla.”

Kumppanuusmaatalouteen Eerola uskoo omankin kokemuksensa pohjalta, vaikka pitääkin kotieläintilojen asemaa haastavampana kuin vaikkapa vihannestilojen.

”Tuotteet pitää saada helposti ja laadukkaasti yhdestä paikasta. Logistiikan pitää hoitua kustannustehokkaasti ja mukana on oltava oikeat ihmiset. Ehkä koti- ja vihannestilat voisivat vaikka yhdistää voimiaan.”

Kausalan myymälän tilalle on suunniteltu uutta myymälää Kymenlaaksoon, mutta sen mahdollinen toteutus vahvistuu lähikuukausina. Sikala pysyy kuitenkin jatkossakin Ismo Eerolan tekemisen keskiössä.

PÄIVI KAPIAINEN-HEISKANEN, teksti
VEIKKO SOMERPURO, kuvat

Lue koko juttu painetusta kesä-heinäkuun Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydä lehden kokonaisuudessaan myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.