Nurmen satomahdollisuudet ovat samat onpa niittäjänä lehmä tai niittokone. Käytännössä moottorilla kulkeva niittäjä kerää kuitenkin satoa vähintään kaksin- tai jopa kolminkertaisesti.

Hyvä kysymys onkin, minne häviää emotilan ja miksei maitotilankin laitumen satopotentiaali. Säilörehunurmista saadaan jo yleisesti 9 000–10 000 kuiva-ainekilon satoja, mutta laitumilla 4 000 on varsin tavallinen taso. Lisäksi maitotilojen sadot ovat keskimäärin parempia kuin emo- ja lammastilojen.

ProAgrian nurmituotannon asiantuntija Anu Ellää kuunnellessa todennäköisimmiksi syiksi hukattuihin laitumiin löytyvät ylilaidunnus ja kasvien lyhyet lepokaudet.

Lohkoa pitäisi vaihtaa nurmen keskimääräisen pituuden ollessa 8–10 senttiä eli kun lehmän sorkat alkavat näkyä, on suunta jo seuraavalle lohkolle. Hylkylaikkuja laitumella olisi tuolloin noin 20 prosenttia pinta-alasta.

Kasvit tarvitsevat laidunnuksen välissä noin 30 päivän lepokauden. Tähän ei Suomessa ole juurikaan kiinnitetty huomiota, mutta esimerkiksi Kanadassa viljellyillä laitumilla lepokautta pidetään erityisen tärkeänä.

Helposti tallautuvan sinimailasenkin laidunnus onnistuu, kun emojen annetaan syödä sitä kullakin lohkolla korkeintaan neljä vuorokautta. Aikaa pidetään tarkkana, sillä näin sinimailanen ei vioitu ennen uuden kasvun alkua.

EEVA-KAISA PULKKA, teksti ja kuvat

Lue koko juttu elokuun 2017 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli