Laitilalaisen Siirilän tilan lihasikala kannattaa juuri ja juuri oman työn turvin. Jos paremmat ajat eivät koita, on perhe valmis jatkamaan viljelytilana. Tilan vajaan hehtaarin alalla viljeltävä varhaissipuli tuottaa paremmin kuin siat.

Laitilassa on edelleen pitkälle toistakymmentä sikalaa. Yksi niistä on Juha ja Anu Siirilän lihasikala Kusnin kylässä. Isäntä Juha Siirilä arvelee maaseutukaupungin sikaloiden pysyneen pystyssä, koska tilojen sikamäärät suhteessa pinta-alaan ovat kohdillaan. Se auttaa pysyttelemään edes pinnan päällä, vaikka kannattavuutta saa hakea.

”Se ei tule mistään muusta kuin omasta työstä. Tili kertyy pienistä puroista. Kannattavuus on silti heikko. Pyrimme tekemään omalla porukalla kaiken mahdollisen ja olemaan omavaraisia. Rakennustyöt ja remontit olen tehnyt yhdessä isäni kanssa.”

Eläimet haetaan karsinasta karja-autoon yhdessä kuskin kanssa. Kerrallaan sikoja lähtee teuraaksi noin 80.

Porsaat samoilta tiloilta

Siirilät kasvattavat sikoja 30-kiloisista ylöspäin. Porsaat tulevat kahdesta lähistön emakkosikalasta, jotka sijaitsevat kymmenen kilometrin säteellä.

”Meillä on ollut vuosikaudet sopimus samojen tilojen kanssa. Se on hyvä asia, sillä tautiriski pienenee, kun on aina samat bakteerit. Ja toiminta on sikäli turvattua, että vaikka tulee hiljainen hetki, saamme varmasti porsaita kahden viikon välein.”

Juha hakee itse porsaat jatkokasvatukseen. Joka toinen viikko pitäisi saada sata uutta eläintä, jotta sikala pysyisi täynnä. Se ei enää tahdo onnistua.

”Emakkosikalat ovat kyllästyneet alan nykytilanteeseen, ja niissä on päässyt emakkomäärät tippumaan. Se näkyy myös meidän sikalassa. Tänne mahtuisi 800 eläintä, mutta tälläkin hetkellä on vain 700.”

VIRPI ADAMSSON, teksti ja kuvat

Lue koko juttu painetusta marraskuun 2017 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana koko lehden löydät myös e-arkistosta osoitteesta www.pellervo-e-lehdet.fi.