Viime kesän viljasato on kaksijakoinen. Se, mitä päästiin ajoissa puimaan, tuotti monin paikoin keskimääräistä paremman sadon. Myöhään puidun sadon laatu on heikko. Paljon jää myös puimatta.

Raaseporin Karjaalla rapsia ja kevätvehnää viljelevä Christian Grönholm toteaa saaneensa vehnästä hyvän sadon. Vehnän hän sai puitua ennen syyssateita.

”Yleensä jos syksyllä sataa, se loppuu viikon sisällä. Nyt sadetta jatkui kuukauden. Rapsi oli sateita ennen niin vihreää, ettei sitä voinut puida.”

Lokakuun viimeisellä viikolla Grönholm aikoo rapsinpuintia vielä yrittää, jolleivat ennustetut räntäsateet tule esteeksi.

Rapsia hänellä oli noin kolmannes pinta-alasta. Kylvämään hän pääsi normaaliaikaan. Multavalla maalla kasvuaika vain venyi pitkäksi.

Aiotko vielä kylvää rapsia?

”Aion, mutta en tuolle pelloille. Rapsissa on puolensa; satomäärä on niin pieni, että sen kuivaa ja kuskaa peräkärryllä helposti.”

”Tämä kuuluu elämään”

Kalajoella maitotilaa pitävä Kari Ojala toteaa tilanteen omalla tilallaan hyväksi.

”Meillä oli viljalla runsaat 60 hehtaaria. Viimevuotista viljaa jäi niin paljon, että olen nyt korjannut sadon ajoissa tuoreviljaksi ja myynyt sitä kolme rekkakuormaa.”

Kalajoella kaikilla tilanne ei ole yhtä hyvä. Ohraa oli lokakuun 23. päivä vielä paljon pystyssä. Laatu on mennyttä. Kari Ojala kertoo, että heillä pystyohrakin iti tähkään.

”Olisiko meren läheisyys vai mikä, kun pystyssäkin iti tähkään. Puintikosteudet olivat meillä 22–36 prosenttia. Sikatilat nyt ovat isoissa vaikeuksissa, kun kaikki on viljalla. En usko, että täällä yritetään enää puida, tärkeintä on saada vilja pois pellosta, jotta pääsee keväällä kylvölle.”

Kaikesta huolimatta Ojala näkee tulevaisuuden valoisana. Huonot vuodet kuuluvat viljelijän ammattiin. Ensin venytään, ja sitten jatketaan eteenpäin.

Hevosheinästä osa jäi korjaamatta

Karstulassa Kari Kajuutilla kasvoi viime kesänä pelkkää hevosheinää. ”Sain siitä korjattua noin 85 prosenttia alasta.”

Osa jäi korjaamatta sateiden takia. Aluksi hän aikoi korjata lopun kuivikkeeksi tai puida siementä, mutta päätyi murskaamaan kasvuston peltoon.

Kajuutti kertoo ajaneensa lokakuun lopulla heinäkuorman Muurameen. Matkan varrella oli vielä puimatonta kauraa.

Sateet veivät laadun

Vilja-alan yhteistyöryhmän asiantuntija Katariina Mattila arvioi, että puimatta jää alueesta riippuen 5–30 prosenttia viljelyalasta.

”Tuntuu, että saman paikkakunnan sisälläkin on isoja eroja. Tietysti eniten puimatta jää pohjoisessa.”

Lokakuun viimeisten viikkojen auringonpaiste petrasi hieman puintitilannetta erityisesti öljykasvien ja härkäpavun osalta. Eri puolella Suomea on paljon lohkoja, jotka eivät sateiden jälkeen kanna puimuria, vaikka keli korjuun sallisikin.

Viljojen laatu oli sateiden jälkeen jo mennyttä.

”Erityisesti lakopaikoissa myös öljykasvit ovat itäneet. Tähkään itäneitä viljoja oli jo syyskuussa”, Mattila toteaa.

Kauran DON-arvot näyttivät aluksi kohtuullisilta, mutta erityisesti Kymenlaaksosta on kantautunut huonoja uutisia siinä suhteessa. Mattila on huolissaan tulevan vuoden kylvösiemenestä, riittääkö itävyys.

Myös leipälaatuisen vehnän suhteen on kysymysmerkkejä. Osaan vehnistä ei sakoa muodostunut, kun se ei ehtinyt valmistua. Siellä missä vehnä puitiin ennen sateita, saatiin määrällisesti hyvä sato. Samaan aikaa valkuaispitoisuus on ilmeinen ongelma.

”Laadun suhteen voi puhua katovuodesta, määrän suhteen tilanne vaihtelee alueittain. Kyseessä on tilakohtainen asia ja toisaalta myös subjektiivinen näkemys”, Mattila sanoo.

SAARA LIESPUU, teksti
TOPI PAKARINEN, kuvat