Vaikka kuinka saisi hyvää säilörehua ruokintapöydälle, se pitää myös syödä, jotta se näkyisi maitotilissä. Rehukustannusten hallinta on taitolaji, sanoo Sari Jussila.

Turhia rehukustannusten lähteitä on useita: pilaantunut tai maittamaton rehu, analysoimaton rehu, ylimääräinen rehu tai varmuuden vuoksi lisätty rehu.

”Myös hidas reagointi, huono logistiikka ja uskomukset aiheuttavat kustannuksia”, ProAgria Etelä-Suomen huippuosaaja Sari Jussila sanoo.

Kaiken perusta on edelleen hyvä, analysoitu säilörehu.

”Tärkeää ei ole se mitä on pöydällä vaan se mikä on pötsissä”, Sari Jussila sanoo.

Seosruokinnassa logistiikan merkitys on ratkaiseva. Raaka-aineiden sijoittelu vaikuttaa suoraan työn nopeuteen.

Hukka minimiin

Turhaan ei kukaan halua säilörehua tehdä. Silti rehua pilaantuu siiloihin ja tuhansia euroja palaa hukkaan.

”Huolellinen säilöntä on tärkeä asia. Siilot pitää mitoittaa karjakoon mukaan. Rehu tehdään riittävästä rehumäärästä, ei tarvita vuosikertarehuja”, Jussila muistuttaa.

Viime talvi opetti, ettei säilörehujen analysointi riitä, myös viljat pitää analysoida. Toksiinivilja voi olla maidontuotantoa rajoittava tekijä.

Rehujen analysointi on säästöä, mutu-tuntumalla ruokkiminen vie rahaa.

”Jos tehdään ruokintasuositus viljan valkuaisarvolla 125 grammaa kuiva-ainekilossa ja oikea tulos onkin 99 grammaa, kahdeksan kilon vilja-annoksessa viljasta saatava valkuaismäärä heittää 244 grammaa päivässä. Paljonko maitoa jää saamatta”, Jussila kysyy.

Säilörehun osalta analyysin tekemättä jättäminen on vielä kalliimpaa. Jos 12 kilon kuiva-aineelle oletetaan valkuaismääräksi 125 grammaa kuiva-ainekilossa ja analysoitu tulos olisi 160 grammaa, päivässä valkuaista tulee 420 gramma enemmän kuin luultiin. Rypsin valkuaisen hinnaksi muutettuna se on 35,7 senttiä lehmää kohti päivässä. 100 lehmän karjassa hukataan 13 000 euroa vuodessa.

”Tarkkuus ja seuraaminen maksavat itsenä aina takaisin. Panostaa pitää, mutta mieluiten pellolla hyvään säilörehuun lannoittamalla ja hoitamalla kasvinsuojelu, joko kemiallisesti tai etukäteen luomussa”, Jussila korostaa.

Hän on laskenut, että lannoituksessa säästäminen on kallista. Jos jokaiselle lehmälle pitää ostaa kilo rypsiä päivässä, lisävalkuaisen hinta 100 lehmän karjassa on 8500 euroa. Sillä saisi kuorman lannoitteita.

SAARA LIESPUU, teksti ja kuvat

Lue koko juttu painetusta marraskuun 2017 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana koko lehden löydät myös e-arkistosta osoitteesta www.pellervo-e-lehdet.fi.