Savonlinnan Kallislahdessa toimivalla Kosolan lypsykarjatilalla hyödynnetään tehokkaasti sekä aurinkosähköä että maalämpöä. Ostoenergian kulutus tuotettua maitotonnia kohti on vain puolet keskiarvoon verrattuna.

Kosolan tilaa luotsaava Jani Härkänen teetti ensimmäisen energiasuunnitelmansa ProAgria Etelä-Savon energianeuvoja Jukka Sairasella vuonna 2013. Viime keväänä tehty päivitys johti uusinvestointiin, jossa konehallin katolle asennettiin enimmillään 33,3 kWp tuottava aurinkosähköjärjestelmä.

”Pidin sitä aluksi humpuukina, mutta kun siihen sai neuvorahaa, niin päätin katsoa. Se oli fiksu ratkaisu, ja tein heti alkuvuodesta hankintapäätöksen, kun näin nopean takaisinmaksuaikataulun maksimissaan 6–8 vuotta”, Jani Härkänen kertaa vuoden tapahtumia.

”Energialaskelman rinnalla selvitettiin myös biokaasun tuotantoa, mutta investointina se olisi ollut huomattavasti isompi ja kannattavuus vieläkin epävarmaa meidän kannalta. Siihen pitäisi saada kunnon tariffit Saksan malliin tai joku kunnon porkkana tuottaa sitä liikennekäyttöön. Nyt se on poliittisesti täysin säädeltävissä, onko se tuottava vai ei. Kannattaako viljelijän tai porukan nyt ottaa sellaista riskiä?”

Aurinkosähkö on tuotantomuotona paljon yksinkertaisempi, joskin se tuottaa vain valoisaan aikaan. Järjestelmän asennus vei kaksi ja puoli työpäivää, ja sen jälkeen laitos on ollut täysin huoleton. Hauskinta on seurata tuotetun sähkön määrää verkkoinvertterin sähkömittarista joko hetkellisenä tai kertyneenä kWh-tehona.

Jani Härkänen myöntää itsekin olleensa yllättynyt, kun laitos osoitti pilviselläkin säällä jopa 5 kW tuottolukemia tunnissa ja puimaan lähtiessäkin jopa 22 kWh, eivätkä puintisäät olleet syksyllä niitä aurinkoisimpia.

”Invertterin teho yltää 40 kilowattiin saakka, joten aion kyllä laittaa vielä sen seitsemän kilowattia tehoa lisää. Kattolapetta on siihen vielä hyvin jäljellä”, Jani kuittaa.

Tilan pääsulake on kooltaan 3x63A, joten sen kokoiseen sähköliittymään voi ohjeiden mukaankin kytkeä maksimissaan 43 kWp -tehoisen aurinkosähköjärjestelmän.

Tuotettu sähkö käytetään pääosin tilan omaan energiankulutukseen. Tuotantopotentiaali on ymmärrettävästi suurin kesäkuukausina, mutta silloin enin osa sähköstä myydään valtakunnan verkkoon Lappeenrannan Energian kautta. Vaivanpalkkana yritys ottaa välistä pienen myyntiprovision, jonka määrä ei Janin mukaan ole oleellinen.

Sitä vastoin oleellista on se, että verkkoyhtiö on laskenut Janille myymänsä energian hintaa, koska kulutus on tasaisempaa. Huipuistahan yleensä maksetaan se kovin kilowattituntihinta.

Kolmantena mielenkiintoisena asiana on laitoksen hinta, jonka laskukaavaksi Jani Härkänen sanoo yksinkertaistettuna 1–1,5 euroa per watti. Esimerkiksi hänen aurinkosähköjärjestelmänsä verolliseksi hinnaksi jäi kaikkine töineen 30 000 euroa eli hieman alle 33 kWp -tehoisen normihinnan alle.

”Kun siitä siihen sai investointiavustusta 40 prosenttia ja vähentää kokonaissummasta myös arvonlisäveron pois, niin maksettavaa jäi 18 000 euroa. Toki siinä pitää huomioida yksityistalouden sähkönkäyttö, mutta investointina laitos ei ole iso ottaen huomioon myös käyttöajan. Valmistajia ja myyntiyrityksiä tulee jatkuvasti, ja paneelien hinnat laskevat edelleen. Jos nyt on kipupiste, niin pian ei ole”, Jani Härkänen summaa.

Hän pitää täysin realistisena sitä, että laitoksen kuoletusaika jäisi jopa odotettua 6–8 vuotta pienemmäksi. Tähän voi hyvinkin vaikuttaa hommaamalla navetalle akkusähkökäyttöisen pienkuormaajan ja kauppareissuille ladattavan sähköauton, jotka vähentäisivät dieselpolttoaineen käyttöä. Latauksen voisi tehdä aina silloin, kun muu kulutus on pientä.

Lue koko juttu painetusta joulukuun 2018 Maatilan Pellervosta. Tilajaana löydät koko jutun myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

 

Jaa artikkeli