Rovaniemeläinen Sanna Marjomaa sanoo tienneensä aina, että hänestä tulee poronhoitaja. Poronhoito pohjoisessa on enemmän kuin ammatti, se on elämäntapa.

Poronhoito on Sanna Marjomaan perheelle iso osa arkea ja juhlaa. ”Kaksostyttömme Sanna ja Stiina ovat olleet pienestä pitäen mukana porohommissa, niin vasanleikossa kuin erotuksessa ja ruokinnassakin. Kulttuuri on sellainen, että lapset ovat mukana alusta asti”, kertoo Sannan äiti Anri Marjomaa, 42.

Anri ja Mika Marjomaan, 42, perheessä on neljä tytärtä. Vanhin on matkaoppaana työskentelevä Saija, 21, Sanna ja Stiina, 20. Kuopus, Sanika on 14-vuotias.

Anri on kotoisin Nunnasesta Enontekiöltä. Hänen isällään oli poroja, lisäksi hän ajoi taksia. ”Isä oli sellainen yleismies Jantunen. Äitini työskenteli kirjanpitäjänä kunnassa ja siskoni opiskeli Rovaniemellä. Isä kuitenkin kuoli yllättäen 1998. Niinpä Mika alkoi hoitaa poroja ja minä ajaa taksia. Saija oli silloin kaksivuotias ja kaksoset vuoden vanhoja. Se oli hurja vuosi. Tavoitteena oli silloin vain se, että saataisiin vietyä ensimmäinen vuosi jotenkin kunnialla läpi”, Anri muistelee.

Nykyisin Marjomaat asuvat Mikan kotitilan tuntumassa Porokarin kylässä, josta on matkaa Rovaniemen keskustaan noin 80 kilometriä. Kittilän rajalle on matkaa vain kymmenen kilometriä. Mikan vanhemmat asuvat Ounasjokeen laskevan Molkojoen toisella puolen. Mika työskentelee poromiehenä ja Anri siivoustyön ohjaajana Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä. Tarvittaessa koko perhekunta osallistuu porohommiin.

Sanna vetää moottorikelkan käyntiin ja lähtee ruokkimaan poroja.

Käytännön taidot

Nuoresta iästään huolimatta Sanna on ehtinyt perehtyä poronhoitoon perin pohjin. ”Olen kulkenut vanhempieni mukana porotöissä heti kun opin kävelemään. Poronhoito on elämäntapa.”

Takana ovat kolmevuotiset opinnot Lapin ammattiopistossa Rovaniemellä, jossa Sanna suoritti luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon ja erikoistui poronhoitajaksi puolitoista vuotta sitten.

”Ensimmäisenä vuonna meillä oli enemmän yleisopintoja. Muuten noin puolet opiskeluajasta kului harjoittelussa. Olin sekä porohommissa Rovaniemellä että matkailupuolella Levillä Kittilässä.”

”Harjoittelussa huomaa, kuinka asiat voidaan tehdä monella tavalla. Meillä päin vedetään erotuksissa kaverinkin porot omien jälkeen. Eroja on jopa siinä, kuinka aitaa pystytetään. Oma tapa, johon on tottunut, tuntuu järkevimmältä”, tunnustaa Sanna.

Nykyään Lapin ammattiopistossa ei voi enää suorittaa porotalouden ammattitutkintoa, sillä alan opetus on keskitetty Saamelaisalueen koulutuskeskukseen Inariin. Tutkinto on myös mahdollista suorittaa oppisopimuksella tai aikuisopiskelijoille suunnattuna näyttötutkintona.

Ammattiopiston jälkeen Sanna aloitti syksyllä 2016 nelivuotiset opinnot Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä. Tähtäimessä on agrologin tutkinto ja suuntautumisvaihtoehtona porotalous. Ensimmäisenä vuonna kaikki opiskelijat suorittavat yhden porokurssin.

”Varsinainen suuntautumisvaihtoehto valitaan kolmantena opiskeluvuonna, jolloin suoritamme erikoisharjoittelun. Minun lisäkseni porotalous on jo varma vaihtoehto muutamalle muullekin opiskelijalle.”

”Koulussa opiskellaan paljon teoriaa ja lainsäädäntöä. Perehdymme muun muassa poronhoitolakiin ja porojen sairauksiin. Käytännön taidot tulevat enemmän kotoa.”

Lue koko juttu painetusta tammikuun 2018 Maatilan Pellervosta. Tilaajana jutun löydät myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

 

Jaa artikkeli