Alhon maatilan sikala on rakennettu vuonna 2009 ja laajennus tehty 2012. Bisnes pyörii nyt tyydyttävästi, ja työstä saa leivän pöytään. Jokaisen osa-alueen pitää toimia eläinten hyvinvoinnista työtiimin yhteishenkeen.

Lauantai-ilta hämärtyy talvi-iltaan. Iso sikalakompleksi peittyy pimeyteen, kun päivän työt on tehty ja valot karsinoissa ovat sammuneet.

Sikayrittäjä Ari Alho odottaa vierasta ulkona. Ensimmäisenä tulijaa vastaan osuu kyltti, jossa muistutetaan käsidesinfioinnista ennen sikalaan menoa. ”Koska olet vieraillut sikalassa viimeksi”, Ari Alho kysyy. Lähipäivinä toisessa sikalassa käyneet ohjataan saunaan. Nyt riittää, että vaatteet riisutaan. Alushousut saavat jäädä.

Sikalavaatteet ovat siistissä järjestyksessä puhtaina pesukoneen jäljiltä. Työntekijöillä on omat kaapit siviilivaatteita varten. Miehille ja naisille on oma pukeutumistila, jonka välissä on sauna. Suomalainen löylykeksintö on hyvä desinfioija.

Tautisulku on varmuudeksi vielä rajattu teipillä. Sen jälkeen pannaan Crocsit jalkaan muutaman metrin matkalle. Sitten valitaan hyllyllä olevasta saapasvarastosta sikalasaappaat.

Viisi vuotta on mennyt hyvin

Ari Alhon sikalasta myytiin ensimmäiset siat 2009. Seuraava laajennus tehtiin 2012. Emakoita on nyt 600. Porsaita myydään joka viikko 300. Ympäristölupa on vetämässä 3 000 sian lihasikalalle, mutta sen toteuttaminen saa vielä odottaa.

Syrjäisellä tontilla on kyllä tilaa metsän keskellä. Jurvan taajama on parin kilometrin päässä.

Ari Alho on hiljaisen oloinen ja rauhallinen mies. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä sikafarmarilta, eikä valitukselle ole lauseita tarjolla.

”Minä olen tyytyväinen. Tästä saa saman elannon kuin muutkin ihmiset saavat ja ruokaa pöytään. En minä kaipaa sen enempää”, Alho sanoo hiukan vaatimattomasti.

”Mulla kun ei ole kokemuksia vanhoista hyvistä ajoista.”

 

Työtiimi puhaltaa yhteen

Sikalassa on kolme ulkopuolista Arin ja vaimo Liisa Alhon lisäksi. Liisa odottelee nyt toista perheenjäsentä.

”Meillä on hyvät työntekijät”, Alho kiittelee. ”Parempia työntekijöitä saa hakea.”

Tällä hetkellä emakkoja on hoidettavana 150 per työntekijä, mikä on yhtäkkiseltään iso luku. Ari Alho ei koe olevansa lujilla, mutta peltosesongin aikaan, kun on muitakin hommia hänellä on ”vähän kiirus”.

Jokaisella työntekijällä on oma vastuualue. Viimeisen taloon tulleen työntekijän palkkaaminen helpotti kiirettä ja luultavasti siksi parin viime kuukauden aikana on porsaskuolleisuus tippunut.

HANNU KOIVISTO, teksti ja kuva

Lue koko juttu helmikuun 2015 painetusta Eläin-liitteestä.

Jaa artikkeli