Tukijärjestelmä uudistuu perusteellisesti vuonna 2015. Uudet kuviot alkavat jo hahmottua, mutta lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty.
Suurimmat rahalliset muutokset tiloille tulevat ympäristökorvauksesta. Se muuttaa myös eniten viljelijöiden toimintaa ja velvoitteita.
”Tilatasolla yksityiskohdat ratkaisevat. Kokonaistasolla on helppoa laskea, montako miljoonaa euroa mihinkin käytetään, mutta vaikutukset tiloille nähdään vasta kun hehtaareille maksettavat korvaukset on päätetty”, ruotsinkielisen tuottajajärjestön SLC:n toiminnanjohtaja Johan Åberg sanoo.
Tilatuen ja luonnonhaittakorvauksen rakenteet muuttuvat. Rahallisesti niiden muutokset kuittaavat toisiaan. Normitilan näkökulmasta suurin epävarmuus liittyy Åbergin mukaan ehdottomasti ympäristökorvausjärjestelmään.
Åberg luottaa siihen, että tukiuudistuksesta tulee lopulta suhteellisen hyvä paketti. Tärkeitä edelleen kesken olevia asioita ovat esimerkiksi viherryttämisen ehdot sekä tuotantoon sidottujen tukien euromäärät.
”Uudistusta pitää katsoa kokonaisuutena, eikä vain yhtä osaa siitä ja sitä, miten se muuttuu. Viljelijän kannalta ei esimerkiksi ole merkitystä sillä, paljonko euroja tulee luonnonhaittakorvauksesta ja paljonko tilatuesta. Näiden yhteissumma ratkaisee.”
Ympäristökorvausjärjestelmässä iso muutos on, että koko maa jaetaan kahteen osaan. Kohdentamisalueeseen kuuluvat rannikko-osat maasta suhteellisen leveänä kaistana. Ympäristökorvauksen suuruus ja sen vaatimat toimenpiteet ovat erilaisia kohdentamisalueella ja muualla maassa.
Ympäristötuen perustuen ehdot ovat samantyyppiset kuin tähänkin asti. Niihin kuuluu esimerkiksi maanäytteiden ottoa, muistiinpanojen tekemistä ja ravinnemäärien noudattamista.
”Perustuki on yhtä suuri koko maassa. Kohdentamisalueen ero muuhun maahan näkyy vain valittavissa toimenpiteissä.”
Toinen suuri muutos on, että toimenpiteitä ei valita enää kerralla koko kaudelle. Valinnat tehdään nyt vuosittain, jolloin myös tuen määrä vaihtelee vuosittain tehtyjen valintojen mukaan. Ero voi olla hyvinkin suuri.
”Tämä kannustaa rahallisesti tekemään enemmän ympäristöä hyödyttäviä toimia. Kukaan ei ehkä pääse suurempaan korvausmäärään kuin nyt, mutta paljon tekemällä voi toivottavasti ylläpitää nykytasoa.”
Jos käy niin, että tila ei pysty toteuttamaan riittävästi valittavia toimenpiteitä, ei rahaa myöskään tule. Esimerkiksi talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä maksettavat korvaukset ovat ympäristötuen kohdentamisalueella todennäköisesti useita kymmeniä euroja hehtaarille. Kohdentamisalueen ulkopuolella rahaa saa vähemmän, mutta toisaalta ehdot ovat lievemmät.
Kasvipeitteisyyden toteuttamisessa viljelijällä on uusi valinnan mahdollisuus joka vuosi. Perustuki edellyttää, että 20 prosenttia ympäristötukialasta kevytmuokataan. Tämän lisäksi viljelijä voi valita, toteuttaako hän talviaikaista kasvipeitteisyyttä 40, 60 vai 80 prosentilla pinta-alastaan. Mitä isomman prosentin hän valitsee, sitä korkeampi tuki maksetaan tilan kaikille hehtaareille.
Kohdentamisalueella 20 prosentin ylimenevän kasvipeitteisyyden on oltava aitoa kasvipeitettä eli nurmea, syysviljaa tai sänkeä. Muualla maassa kevytmuokkaus riittää, mutta toisaalta maksettava korvaus on pienempi kuin kohdentamisalueella.
”Talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä odotetaan suosittua toimenpidettä. On pidetty hyvänä, että viljelijä voi päättää toteutuksesta vuosittain. Silloin voidaan huomioida säävaihtelut ja toimenpiteiden sopivuus. Rahallisesti valinnat tietysti vaikuttavat eri vuosien tuloihin. Ympäristötuen kustannuksia arvioitaessa on varauduttu siihen, että kasvipeitteisyysala kasvaa. Siksi perusosa on pienempi.”
Ajatuksena on, että seuraavan talven kasvipeitteisyydestä ilmoitettaisiin jo kevään tukihaussa. Sitä voisi kuitenkin muuttaa syksyllä jätettävällä muutosilmoituksella. Maksuaikataulu tulee muuttumaan niin, että ainakin kasvipeitteisyystuki maksettaisiin vasta keväällä.
Varsinais-Suomen saaristossa Nauvossa varhaisperunaa sivutoimisesti viljelevältä Åbergilta on lopuksi pakko kysyä vielä yhtä asiaa. Jos hän saisi valita, sijaitsisiko hänen tilansa mieluummin ympäristötuen kohdentamisalueella vai muualla Suomessa?
”Vaikea sanoa, se riippuu ihan tilasta. Mutta jos ajatellaan tilaa, joka mielellään muokkaa sänkipeltoja joka tapauksessa vasta keväällä, hän saisi tästä paremman korvauksen, jos tila sijaitsisi kohdentamisalueella.”
Kasvipeitteisyyden ohella toinen toimenpide, jota toivottaisiin enemmän, ovat suojavyöhykkeet. Niitä ei ole perustettu niin paljon kuin on toivottu. Nyt rahallisia kannustimia parannetaan, erityisesti kohdentamisalueella. Suojavyöhykkeet eivät kuitenkaan ole joka tilan juttu. Kaikilla ei ole niille sopivaa paikkaa eli esimerkiksi vesistöä rajoittumassa peltoon. Vaikka korvaus hehtaaria kohden olisi iso, on suojavyöhykkeen pinta-ala usein sen verran pieni, etteivät sen hoidosta aiheutuneet kustannukset tule katetuiksi.
Lietelannan multaus on tähän asti ollut erityistukisopimus. Nyt se on yksi valittavissa oleva lisätoimenpide. Suosion toivotaan kasvavan. Valitseminen vuodeksi kerrallaan on helpompaa kuin 5-vuotisen erityistukisopimuksen tekeminen.
”Kokonaan uusi toimenpide on ravinteiden kierrätys. Tuen voi saada separoidun lietelannan kuivaosaa vastaanottava kasvinviljelytila. Luonnosversiossa on mukana myös yhdyskuntajätteestä tehty komposti. Sen mukanaoloa tuottajajärjestöt kuitenkin vastustavat mahdollisen lääkejäämäriskin takia. Vielä ei ole tarpeeksi tietoa siitä, miten esimerkiksi ihmisten käyttämät lääkeaineet kertyvät maaperään, jos kompostia levitetään lohkolle säännöllisesti.”
Luonnonhoitopellot ovat tarjolla suurin piirtein entiseen tapaan myös uudessa ympäristötukijärjestelmässä. Niitä on pidetty erittäin tärkeänä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne ovat myös tuoneet nurmet takaisin alueille, joilla niitä ei muuten kovin paljon viljeltäisi.
Kysymys siitä, voitaisiinko luonnonhoitopelloilla täyttää ekologista alaa, on vielä osittain auki. Niiden säännöt ovat kuitenkin tiukemmat kuin ekologisen alan.
”Tilatasolla täytyy olla tarkkana tämän kanssa, jotta viiden prosentin vaatimus ekologisesta fokusalasta täyttyy.”
On vielä hieman auki, mitä kaikkea ekologiseen fokusalaan voisi lukea. Euroopan parlamentti haluaisi, että myös valkuaiskasvit voitaisiin hyväksyä viljeltäväksi EFA-pelloilla. Se tukisi EU:n tavoitetta päästä lähemmäksi valkuaisomavaraisuutta. Suomessa tämä mahdollistaisi ainakin herneen ja härkäpavun viljelyn. Öljykasvisadossakin tärkein osa on Suomen markkinoilla valkuaisrehu, joten se olisi perusteltu vaihtoehto. Tämä ei ole juuri ollut esillä neuvotteluissa.
”Tämä olisi hyvä lisäkannuste herneen ja härkäpavun viljelylle.”
Jos valkuaiskasvien viljely hyväksytään EFA-alalla, on suunnitelmissa myös, että niillä saisi käyttää lannoitteita ja kasvinviljelyaineita.
Kun valinnan mahdollisuuksia on paljon, on selvää että saman tilan saama ympäristötuki tulee vaihtelemaan vuosittain. Jos rahat ovat akuutisti vähissä, kannattaa kyntötraktori sammuttaa ja ilmoittaa mahdollisimman iso ala kasvipeitteiseksi. Kyntöön luottava viljelijä taas jatkaa maan kääntämistä ja uskoo hyvän muokkauksen tulevan palkituksi suurempana satona ja myyntitulona. Mutta miten pienentyneet ympäristötukirahat riittävät eri vuosina, kun valinnat eivät ole etukäteen tiedossa?
”Jos näyttää siltä, että rahaa menee ympäristötukeen enemmän, voidaan sitä siirtää kesken kaiken muista maaseudun kehittämisohjelman toimista. Esimerkiksi leaderistä, luomusta tai eläinten hyvinvointituesta. Näin nytkin on menetelty. Arviot rahan menekistä pyritään tietysti tekemään mahdollisimman hyvin.”
Tarkkoja arvioita on muutenkin vaikeaa tehdä koko ohjelmakaudeksi. Esimerkiksi eläinten hyvinvointitukea saatetaan maksaa useammille tiloille muutaman vuoden kuluttua kuin ohjelmakauden alkaessa, kun ne investoivat rakennusten peruskorjaukseen tuen ehtojen mukaisiksi.
Cap-tuessa on jatkossa vähemmän rahaa jaettavana kuin tähän asti. Toisaalta jaettavaa rahaa ei leikata modulaation perusteella kuten viime vuosina. Modulaatio on tarkoittanut, että viime vuosina 10 prosenttia hehtaarituesta on siirretty maaseudun kehittämisrahoihin. Voi siis olla, että vuonna 2015 cap-tukena tilan tilille tuleva euromäärä on lähellä entistä, vaikka hehtaarituki periaatteessa pienenee.
”2015 on viimeinen vuosi, kun lisäosat ovat käytössä. Niitä on voinut saada esimerkiksi lihanautojen tai sokerijuurikkaan perusteella, vaikka niitä ei enää olisi, jos niitä on ollut tilalla viitevuosina 2000-luvun alussa.”
Uudistuksen myötä esimerkiksi maidon ja lihanautojen tuet maksetaan senhetkisen eläinmäärän perusteella. Johan Åbergin mukaan kotieläinten ja pellon määrien välinen suhde ratkaisee, paljonko tila saa tukea entiseen systeemiin verrattuna. Jos eläimiä on paljon suhteessa pinta-alaan, tukea tulee enemmän nyt, kun se maksetaan eläinten lukumäärän perusteella. Tämä on tuotantoon sidottua tukea, jota Suomi maksaa enimmäismäärän.
Cap-tuissa ei ole ikärajaa jatkossa kuten ei tähänkään asti. Ympäristö- ja LFA-tuissa se on ollut. Viljelijän on pitänyt olla alle 68-vuotias tehdessään sitoumuksen, mutta sen jälkeen hän on saanut sitä sitoumuskauden loppuun asti. Nyt sekä valtio että komissio ovat ikärajojen poistamisen puolella myös näiden tukien osalta. Tuottajajärjestöt SLC ja MTK ovat tätä vastaan.
”Haluaisimme pitää kiinni ikärajasta, koska se suosii nuoria viljelijöitä. Alueittaisia eroja on, mutta tietyillä alueilla ikärajan poistaminen voisi johtaa siihen, että iäkkäät viljelijät pitävät kiinni pelloistaan ja nostavat tuet ehkä pelkästään kesannoimalla lohkoja. Toinen vaihtoehto olisi aktiiviviljelijän määritelmän muuttaminen niin, että tuet edellyttäisivät aktiivista viljelyä, mutta viljelijän iällä ei olisi merkitystä.”
Luonnonhaittakorvaukseen eli LFA-tukeen ei tule viljelijän kannalta paljonkaan uutta. Hallinnolle se yksinkertaistuu jonkin verran. Nykyisin kaikille tiloille maksettava 20 euron LFA-lisäosa poistuu ja se maksetaan jatkossa LFA-tuen korotuksena. Kotieläintiloilla säilyy kuitenkin kotieläintilan 80 euron LFA-lisäosa.
”Merkittävä asia tämän osalta on, että eläintiheysvaatimusta nostetaan 0,2 eläinyksiköstä 0,3:een tai 0,4:ään hehtaaria kohti. Lisäosan tausta on, että sillä korvattiin kansallisten kotieläintukien leikkausta. Nykyjärjestelmä vähän ylikompensoi tätä. Eläintiheyttä nostamalla tuki menisi niille, jotka sitä tarvitsevat”, Åberg sanoo.
Lopulliset ehdot ja se miten viherryttäminen tullaan toteuttamaan, ratkaisee sen, ollaanko tiloilla tyytyväisiä vai ei.
”Isoin miinus on, että rahaa on vähemmän käytettävissä. Systeemit on hyvät, mutta tukisumman pieneneminen näkyy varmasti jossain kohtaa.”
Etukäteen on kritisoitu sitä, että uudistuksessa rahaa siirtyy kasvinviljelytiloilta kotieläintiloille.
”Kokonaisuutena tämä menee lähelle plusmiinusnolla-tilannetta kasvi- ja eläintilojen välillä. Tilatasolla eroja kuitenkin tulee. Esimerkiksi kasvinviljelytila, joka ei tee korvattavia ympäristötoimia, menettää rahaa. Sitten taas kotieläintila, joka lähtee mukaan hyvinvointitukeen ja tekee ympäristötoimia, saa enemmän tukea.”
Viljelijöiden keskuudessa närää on herättänyt se, että kotieläintilat ovat saaneet suurempia hehtaarien perusteella maksettuja tukia. Esimerkiksi kotieläintilan viljelemän ohrahehtaarin tuki on ollut suurempi kuin jos sama ohrapelto olisi kasvinviljelytilan viljelyksessä.
Tämän on tarkoitus tasoittua uudella tukikaudella. Ympäristötuessa ei enää erotella kasvinviljely- ja kotieläintiloja, joten 14 euron ero ympäristötuen perusosassa jää pois. Etelä-Suomessa 141-tuki, 40 euroa hehtaarilta, poistuu kotieläintiloilta. Mahdolliset cap-tuen lisäosat, joita voi eläintiloilla olla esimerkiksi maitokiintiön tai lihanautojen kasvatuksen perusteella, poistuvat myös. Yksi ero tilojen välille kuitenkin jää, sillä LFA:n 80 euron lisäosa säilyy kotieläintiloilla.
Uusi taso voi olla hieman eri kuin nykyinen 80 euroa, kun neuvotellaan tasapainon löytämisestä eri alueiden ja tuotantosuuntien välille.
Tuotantoon sidottujen tukien osuus kasvaa hieman myös kasvinviljelytiloilla. Tuotantoon sidottuja tukia kasvinviljelyssä ovat cap-tuen öljy- ja valkuaiskasvipalkkio. Tukea voitaisiin nykyisten kasvien lisäksi maksaa myös rukiille.
Tähän tukeen on tähän asti varattu vajaa kuusi miljoonaa euroa, mutta nyt sitä aiotaan nostaa yhdeksään miljoonan euroon. Korotus on huomattava ja viljelyalasta riippuen tuki voisi olla jopa 100 euron luokkaa hehtaarilta. Sen suuruus riippuu vuotuisesta viljelyalasta kuten nykyisenkin öljy- ja valkuaiskasvipalkkion.
Luomun tuet nousevat, mutta myös vaatimukset kasvavat. Markkinakelpoisen luomutuotteen syntymistä valvotaan, koska luomutuotannosta halutaan syntyvän myös luomuelintarvikkeita kauppojen hyllylle. Esimerkiksi luomunurmesta korjattava sato pitää käyttää luomukotieläintuotannossa.
”Meillä on liikaa tiloja, joilla pellot on luomussa, mutta eläimet eivät ole. Pelloilla kuitenkin viljellään luomurehua, mutta yhtään luomutuotetta ei päädy kuluttajille. Näin voidaan jatkaa ehkä vielä yksi sitoumuskausi, mutta seuraavalla eläimetkin pitäisi jo saada luomuun.”
Luomuun satsataan nyt tosissaan. Rahaa on varattu enemmän kuin edellisellä kaudella, joten sen riittävyyden ei pitäisi olla mikään ongelma.
”Luomussa on nyt tarjolla sekä keppiä että porkkanaa. Tärkeämpi asia on kuitenkin se, että tuottajahinnat nousisivat houkuttelevammiksi. On äärimmäisen vaikeaa korvata huonoa markkinahintaa tuella. Luomutuotteet ovat kyllä kaupassa kalliita, mutta tuottajahinta ei tahdo kattaa kustannuksia.”
Jutun tiedot perustuvat helmikuun 2014 lopun suunnitteluvaiheen tietoihin.
Metsäteollisuuden isot investoinnit lisäävät selvästi kuitupuun käyttöä ensi vuonna. Kasvu korjataan yksityismetsistä. Pellervon Taloustutkimus PTT ennustaa, että kysynnän kasvu kohentaa jonkin verran puun hintaa. Mäntytukin ja -kuidun hinnat ovat nousussa.
Kestävän metsätalouden rahoituslain eli kemeran ensi vuonna korvaava metsätalouden kannustejärjestelmä Metka tuo eniten muutoksia suometsien tukeen. Taimikon ja nuoren metsän hoitoa tuetaan tuttuun tapaan, mutta tuki haetaan vasta töiden valmistuttua.
Puolet Suomen metsistä siirtyy nuoremmalle sukupolvelle vasta perinnönjaon kautta. Onnistunut omistajanvaihdos olisi helpompi toteuttaa, kun kaikki osapuolet ovat vielä elossa.
Kolmen veljeksen omistama Pietilän Peruna Oy on investoinut viime vuosina edulliseen energiaan.