Kallion tila Nivalassa pitää hallussaan Suomen ennätystä satatonnareiden määrässä 18 lehmällä. Liki kolmesataapäisen lypsykarjan hyvä tuotos ja kestävyys eivät ole sattumaa. Suunnitelmallisuus korostuu kaikessa tekemisessä.
Laajennukset harkiten ja pienin askelin ovat olleet Päivi ja Juha Kallion menestyvän maitotilan rakentumisen perusteet.
”Nykyinen on hallittava ennen uutta laajennusta, se on lähtökohta”, kertoo Juha Kallio tilan laajentamisen periaatteista.
Parinkymmenen vuoden aikana tehdyissä laajennuksissa lehmämäärä on lisääntynyt vajaalla kahdellakymmenellä lehmällä kerrallaan. Vain viimeisin kuusi vuotta sitten tehty investointi nosti keskilehmälukua noin kolmellakymmenellä.
Nyt neljä robottia lypsää noin 300 lehmää kahdessa navetassa. Karjan keskituotos on ollut viime vuodet noin 12 000 kiloa.
Kalliot ovat lypsättäneet 18 satatonnaria, joista lypsyssä on viisi. Onnenkukka ET ylitti 200 000 maitokiloa kesällä ja Rosmariini 150 000. Karjan kestävyydestä kertoo myös poistettujen lehmien lähes 40 000 kilon elinikäistuotos ja 41 lypsyssä olevaa 50-tonnaria.
Osakeyhtiönä vuodesta 2009 toiminut tila työllistää isäntäväen lisäksi kuusi palkattua työntekijää, joista kuusi on navetalla. Suurena apuna ovat myös pojat Jyri 21 vuotta, Olli 18 vuotta ja Iiro 13 vuotta.
Alkioista vauhti hyvään karjaan
Juha ja Päivi Kallion rapsuteltavana Onnenkukka ET, joka on yksi heidän karjassaan vahvasti vaikuttavan Menestys ET:n tuottoisia ja kestäviä jälkeläisiä. Toiveissa on, että se poikisi vielä kerran.
Karjan tuotoksen ja kestävyyden taustalla on pitkäjänteinen jalostus optimaalisen ruokinnan ohella. Päivi Kallio valitsee ennen siemennystä lehmät ja hiehot, joilta haluaa jälkeläisiä karjaansa, loput noin 40 prosenttia karjasta siemennetään lihasonnilla. Lehmät yleensä blondilla ja hiehot herefordilla tai anguksella.
Tilan jalostussuunnitelman tekee eläinlääkäri Juha Rättö sonneista, joita siemenannokset Päivi Kallio on tilan typpipönttöön hankkinut. Rättö käy tilalla kerran kuukaudessa, jolloin katsotaan seuraavan kuukauden aikana lypsyrodulla siemennettävät noin 35 eläintä ja mietitään niille sopivat sonnit.
Sekä sonnien että emälinjan valinnassa Kallio painottaa käyttöominaisuuksia tuotoksen ohella. Rakenteessa ominaisuuksien tulisi olla tasaisia.
Tiineystarkastuksista ja hedelmällisyyshoidoista vastaa samoin kerran kuussa tilalla käyvä Seija Vahtiala. Molemmat eläinlääkärit tekevät käyntiensä yhteydessä myös muita tarvittavia hoitoja.
Siemennykset hoitaa Faban tilatiimi, jonka seminologi tulee tilalle päivittäin, ellei käyntiä peruta.
Siementä Päivi Kallio hankkii niin Fabalta, Semexiltä kuin Altaltakin, sillä hänelle sonni ja sen ominaisuudet ratkaisevat, ei sen myyjä.
Alkionsiirtoja tilalla on tehty noin 700, mutta viime vuosina ne ovat jääneet. Karjan tason noustessa tarve on pienentynyt, mutta niiden vaikutus karjaan on merkittävä. Esimerkiksi alkiosta syntyneen Menestys ET:n sukua on karjassa peräti 60 eläintä.
Päivi Kallion kiimantarkkailuresepti on taskulamppu, kynä ja paperia kolme kertaa päivässä. Työ kuuluu kaikille navetalla työskenteleville. Kaikki havainnot merkitään navettapäivyriin, joita on kunkin ryhmän eläimille omansa.
Uudessa navetassa on lisäksi omasta karjasta jätetyt sonnit omissa karsinoissaan. Sinne kiimaiset lehmät yleensä hakeutuvat ja sonnit hoitavat tarvittaessa hankalien tapausten tiineytyksen.
Siemennykset jaksotetaan siten, että hiehoja poikii seitsemästä kahdeksan kuukaudessa ja myös lehmiä poikii tasaisesti ympäri vuoden.
Hiehopihatossa kasvetaan puolivuotiaista vasikoista poikiviksi hiehoiksi. Siemennettävien karsinassa on lukkoaita.
Olki takaa kuidun riittävyyden
Kallion karja on ruokittu seosrehulla jo vuodesta 1998 lähtien. Palaute seoksen toimivuudesta näkyy lypsyrobotilta joka aamu, lehmät reagoivat muutoksiin herkästi ja niihin puututaan tilalla välittömästi.
”Periaatteessa ruokinta ei ole vaikeaa, mutta ei aina helppoakaan”, siitä vastaava Juha Kallio naurahtaa. ”Juuri kun seos tuntuu sopivalta, vaihtuu rypsierä, rehusiilo tai jokin muu, ja kaikki alkaa alusta”, Päivi Kallio lisää.
Seoksissa on säilörehua, litisteviljaa, rypsiä, rankkia, kivennäisiä ja olkea. Oljesta on tullut tärkeä osa niin lypsävien kuin umpilehmienkin seoksissa. Sillä varmistetaan eläinten riittävä kuidun saanti.
”Säilörehun kuitu riittää harvoin tyydyttämään lehmän kuidun tarpeen, vaikka laskennallisesti niin näyttäisi olevankin. Oljen kuidulla olemme saaneet maitotuotosta nousemaan merkittävästi”, Juha Kallio on huomannut.
”Eikä säilörehua kannata tehdä kuidun saamiseksi vanhempana, sillä sen täydentäminen on vaikeaa”, Päivi Kallio lisää. ”Meillä tavoitteena on D-arvoltaan yli 700 säilörehu lypsäville.”
Ajosilppuriketju mahdollistaa tehokkaan rehunkorjuun ja antaa kaikki edellytykset hyvän rehun tuottamiseen, mutta säistä ei koskaan tiedä. Tilalla tehdään vuosittain noin viisi miljoonaa kiloa rehua, josta hävikki on minimaalinen, sillä sitä ei suvaita. Rehu korjataan ja säilötään siten, ettei sitä synny.
”Ruokinta on kaiken perusta ja kaikkien komponenttien seoksessa on oltava huippulaatua!”, Kalliot linjaavat.
Toinen tärkeä periaate ruokinnassa on, ettei yhdenkään eläinryhmän pöytä saa olla tyhjä tunteja ennen seuraavaa ruokintaa. Hiehoille haetaan kapasiteettia ja runkoa eli syöntikykyä ja sitä kautta kykyä lypsää, joten myös niillä on aina rehua tarjolla.
Lehmille tehdään ja jaetaan ape kaksi kertaa päivässä. Hiehopihatossa ape tehdään kerran päivässä, mutta jaetaan kahdessa erässä.
Kaikki ruokintapöydät puhdistetaan joka aamu ennen uuden appeen jakamista. Lehmien tähteet käytetään kasvavien appeessa. Rehua pyritään jakamaan niin, että pöytä on lähes tyhjä aamutöille mentäessä.
Kuivaa heinää on vapaasti tarjolla vasikoille ja lypsäville lehmille.
EEVA-KAISA PULKKA, teksti ja kuvat
Lue koko juttu painetusta joulukuun 2016 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät sen myös e-arkistostamme osoitteesta www.pellervo-e-lehdet.fi.
