Talousvaikeuksiin joutuneelle viljelijälle on tarjolla apua. Sitä on kuitenkin uskallettava pyytää.
Talousvaikeuksiin joutuneelle viljelijälle on tarjolla apua. Sitä on kuitenkin uskallettava pyytää. Ongelmien julkituominen on ensimmäinen ja tärkein askel niiden voittamisessa, katsoo ylivelkaantuneita tiloja auttava jyväskyläläinen yrittäjä, yrityskonsultti Juha Peltonen.
– Mitä aiemmassa vaiheessa hakee asiantuntija-apua tilanteen selvittämiseen, sitä parempi. Viljelijän ei tarvitse jäädä yksin. Apua saa kyllä.
Talousneuvojia löytyy esimerkiksi Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Välitä viljelijästä -verkoston tai Ruokaviraston neuvojarekisterin kautta. Näiden tahojen apu on viljelijälle joko ilmaista tai sitten hän maksaa vain omavastuuosuuden ja arvonlisäveron.
Peltonen rohkaisee avautumaan ongelmista myös läheisille ihmisille.
– On tullut vastaan monia tapauksia, joissa talousvaikeuksia on hävetty niin paljon, ettei niistä ole kerrottu edes omille vanhemmille. Apu voi kuitenkin löytyä yllättävän läheltä.
Toisaalta juuri sukurasite vaikeuttaa suun avaamista. Minäkö olen se sukupolvi, joka pettää suvun, koska en ole onnistunut tilanpidossa?
– Talousvaikeuksiin ajautuminen ei tarkoita, että viljelijä on epäonnistunut yrittäjänä. On turha syyllistää itseään ja hävetä ongelmiaan. Syitä on monia, Peltonen tietää.
Ylivelkaantumisen taustalla voi olla terveydellisiä syitä tai avioero. Uupunut ihminen ei pysty hoitamaan asioitaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Taloussuhdanteille, tuottajahinnoille ja niiden vaihtelulle ei yksittäinen viljelijä mahda mitään.
Joskus usko omaan toimintaan ja tilan tulevaisuuteen voi olla niin luja, että tulee tehtyä virheinvestointi. Virheitäkin on lupa tehdä.
Myös päihdeongelmia esiintyy, mutta ne ovat yleensä ongelmien seuraus, eivät syy.
Ylivelkaantuneiden tilojen avuntarve on tämän päivän Suomessa paljon suurempi kuin miltä ulospäin näyttää. Koska ongelmia hävetään, ne pidetään piilossa viimeiseen saakka. Siinä vaiheessa, kun talousvaikeudet paljastuvat, ne ovat saattaneet paisua suuriksi.
Peltonen kehottaa vaikeuksiin joutunutta viljelijää hakemaan asiantuntija-apua viivyttelemättä. Toivottomaltakin näyttävässä tilanteessa voi olla paljon tehtävissä.
– Jokainen tapaus on omanlaisensa; mitään yleistä kaavaa tai ohjetta ei ole. Lähden aina liikkeelle autettavan henkilön omasta voinnista ja jaksamisesta. Se pitää saada kuntoon ensin.
Hän kokee toimivansa ylivelkaantuneen asiakkaan edunvalvojana rahoituslaitoksen, verottajan ja ulosottolaitoksen suuntaan, neuvottelijana velallisen ja velkojien välissä.
– Se on iso vastuu, ja luottamuksellisuus on tärkeää. Väliintulolla on pystytty seisauttamaan tai viivästyttämään perintätoimia. Olen itsekin ollut yllättynyt siitä vaikutuksesta, mikä ulkopuolisen neuvottelijan mukaantulolla voi olla.
Peltonen laatii velkajärjestelyjä ja maksusuunnitelmia sekä realisoi kiinteistöjä ja kalustoa velkojen maksuun. Hänen asiakkaitaan ovat niin yksityiset maatalousyrittäjät, maatalousyhtymät kuin osakeyhtiömuotoiset maatalousyrityksetkin.
– Yleensä toimeksiannot ovat onnistuneet: asiakas on vapautunut veloistaan kokonaan, tai ainakin velkatilanne on saatu hallintaan.
Omaisuuden muuttamiseen rahaksi tarvitaan velkojien suostumus. Sukutilan peltojen ja metsien myyminen on tietenkin tiukka paikka, mutta siten niistä on mahdollista saada parempi hinta kuin pakkohuutokaupassa.
– Jos ulosottolaitos pistää tilan myyntiin huutokaupat.comiin, niin se on siinä. On onnellisempiakin tarinoita: on saatu riittävästi omaisuutta realisoitua ja säilytettyä tilan pihapiiri, oma koti.
Velkajärjestelyn ja maksuohjelman laatimisen ehtona on, että henkilöllä on työpaikka, josta hän saa palkkatuloja. Silloinkin yrittäjän on oltava valmis luopumaan ainakin osasta omaisuuttaan.
Konkurssiakaan ei kannata kavahtaa, vaikka sanalla on yhä synkkä kaiku.
– Omaisuuden ja työpaikan menettäminen konkurssissa kuulostaa raadolliselta, mutta sen jälkeen alkaa uusi elämä. Asian saa loppuun, eikä tarvitse roikkua löysässä hirressä loppuikäänsä.
Yritystoiminnan päättäminen konkurssiin oma-aloitteisesti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että joku velkojista hakee yritystä konkurssiin. Jos hakemus tulee yrittäjälle yllätyksenä, hänellä on vain kahdeksan päivää aikaa maksaa velat pois, tai pesänhoitaja ottaa tilan haltuunsa.
Juha Peltosella on omakohtaista kokemusta sekä raadollisesta että suunnitelmallisesta konkurssista. Ensimmäinen konkurssi tuli mainostoimistoyrittäjänä vuonna 2000, 90-luvun laman jälkimainingeissa. Peltonen menetti yrityksensä, omakotitalonsa ja äidiltään perimänsä maa- ja metsätilan.
Toinen nurinmeno tapahtui 17 vuotta myöhemmin valokuvaamoyrittäjänä, kirjanpitovirheen seurauksena. Peltonen valmistautui konkurssiin vuoden päivät, ja asiat järjestyivät niin hyvin kuin mahdollista.
Toisten yrittäjien auttamisen hän aloitti vuonna 2018 perustetussa, lyhytikäiseksi jääneessä vertaisyrittäjäyhdistyksessä. Itsenäisenä yrityskonsulttina ja Välitä viljelijästä -verkoston talousasiantuntijana hän on toiminut viime vuodesta saakka.
– Omat kokemukseni ovat tuoneet ymmärrystä talousvaikeuksiin joutuneita yrittäjiä kohtaan. Tiedän, miltä tuntuu, kun asiat ovat huonosti, mutta myös sen, että vaikeuksistakin voi selvitä.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Monen osakkaan maatilalla työhyvinvointia edistävät vastuun, päätöksenteon, käytännön töiden ja ajatusten jakaminen. Myös vapaapäiville löytyy sijainen.
Yritystoiminnan kehittäminen tarkoittaa usein investointeja, joskus suuriakin. Tavoitteena on yrityksen kannattavuuden parantaminen, mutta se ei toteudu automaattisesti.
Kiire, taloushuolet ja sukupolvien väliset hankaukset koettelevat maatiloilla yhdessä työskentelevien parisuhdetta. Huonoon suhteeseen ei kannata tyytyä. Puhe- ja tunneyhteyden uudelleen löytämiseen saa apua.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
