Tapelin luomuporsaat köllöttelevät olkipatjoilla ja kulkevat ympäri vuoden vapaasti sisään tai ulos. Kiuruvetinen Hannu Kämäräinen viljelee pohjoisinta Suomen seitsemästä luomusikalasta.
Kiuruvetisen Tapelin tilan siat ovat olleet luomutuotannossa nyt kymmenen vuotta. Sikalarakennuksia kiertävät oljella kuivitetut ulkotarhat ovat käytössä koko vuoden, mikä selvästi ylittää luomun viiden kuukauden ulkoiluvaatimuksen. Myös lihasiat ulkoilevat teuraaksi asti.
Ulkona siat viihtyvätkin säällä kuin säällä. Luomutarhasta saa olla katettuna korkeintaan kolme neljäsosaa, joten siat voivat valita varjon tai auringon.
– Siat ovat ulkona -25 asteen pakkasessakin. Kun korvat alkavat heilua, tietää, että ne menevät kohta takaisin sisälle. Korvat ovat sian herkin kohta pakkasessa, Kämäräinen tietää.
Tarhojen puhdistus on viikon tai puolentoista viikon välein, sadesäillä tiheämmin. Kuivitukseen kuluu vuodessa 450–500 olkipaalia. Ne siat purkavat itse.
– Jos oljesta löytyy kannonpala, se on niille iso aarre, nauraa Kämäräinen.
Hannu Kämäräinen on kasvattanut Tapelissa sikoja vuodesta 1982, kymmenen viime vuotta luomuna. Hän on toiminut muun muassa Savo-Karjalan luomuyhdistyksen puheenjohtajana sekä Luomuliiton hallituksessa.
65 emakolla pärjää luomussa
Tapelissa oli aiemmin tavanomaista sianlihantuotantoa Hannu Kämäräisen isän vuonna 1969 rakentamassa 240 paikan lihasikalassa. Siitä toiminta laajeni 1 200 neliön yhdistelmäsikalaan ja 900 neliön tiineytyssikalaan vuonna 1999.
Ajatus luomusta lähti vuonna 2012 Atrian ja ProAgrian luomusikalahankkeesta. Laskelmat näyttivät hyviltä, tarjolla oli viisivuotinen luomusikasopimus ja uuden oppimisen haaste innosti.
– Eikä tämän kokoinen sikala pärjäisi tavanomaisena. Emakoita oli silloin 70, nyt 65, kertoo Hannu Kämäräinen.
Aiempi rakennuskanta soveltui luomuun lähinnä karsinakalusteiden poistamisella. Luomussa tilan tarve on sian iästä ja tuotantovaiheesta riippuen 30–50 prosenttia enemmän kuin tavanomaisessa plus ulkotilojen pinta-ala. Vähintään puolet lattiasta täytyy olla kiinteäpohjaista.
Kämäräinen katsoi betonin ympäristöystävällisimmäksi pohjaksi ulkotarhoihin, jotta lannan ja nesteet saisi talteen mahdollisimman hyvin.
– Kulkuaukot osastoilta tarhoihin leikattiin samalla, kun ikkunoita suurennettiin. Luomussa rakennuksen seinissä tai katossa täytyy olla ikkunoita tai muuta valoa läpäisevää pintaa, jonka määrä on vähintään 1/20 eli viisi prosenttia lattiapinta-alasta. Sen voi ratkaista esimerkiksi kattoikkunalla, mutta meillä kävi helpoiten noin.
Luomuemakko voi porsia kaksi pahnuetta vuodessa, koska imetysaika on pidempi, kun taas tavanomaisessa tuotannossa emakolla on 2,4–2,5 pahnuetta vuoteen. Tapelin emakoilla on porsimisia ollut 1,6–1,8 kertaa vuodessa.
Hierarkiasta ei tapella
Tapelin porsaat kulkevat samassa ryhmässä syntymästä asti. Kussakin osastossa on yksi parttia, 40–70 sikaa. Kun ryhmäytyminen on alkanut jo ryhmäporsituksessa, ei sikojen tarvitse hakea moneen kertaan hierarkiajärjestystä.
– Se on sioilla hyvin tarkkaa, huomauttaa Hannu Kämäräinen.
Vapaa porsitus oli Tapelissa käytössä jo aiemmin – porsitushäkkejähän ei luomuehdoissa sallita. Luomuremontissa aiemmasta kymmenestä porsituskarsinasta saatiin kalusteita muuntelemalla kahdeksan laajempaa karsinaa.
– Lisäksi entiseen tiineytyssikalaan tehtiin kaksi ryhmäimetysosastoa loppuimetykseen. Tavanomaisessa tuotannossa riittää 28 vuorokauden imetys, mutta luomussa sen täytyy olla vähintään 40 vuorokautta. Meillä imetysaika on ollut 50 vuorokautta.
Vieroitetuille porsaille on sikalassa kolme välikasvatusosastoa ja lihasioille 400 kasvatuspaikkaa. Emakot viettävät aikaansa osastoissaan rakennuksen toisella puolella. Luomun vaatimat muutokset maksoivat Kämäräisen mukaan yhteensä noin 120 000 euroa, josta ulkotarhojen osuus oli noin puolet.
Apilanurmea karkearehuksi
Automaattisen liemiruokinnan lisäksi Tapelin siat saavat päivittäin karkearehuna apilanurmista tehtyä kuivaa säilörehua, joka on korjattu tähkälle tulon jälkeen, mutta ennen apilan kukintaa.
– Se on kuitulisä ja virike, jossa saa olla pureskeltavaa, Kämäräinen perustelee.
Hän pitää Tapelin luomun suurimpana haasteena sitä, että oma peltoala ei täysin riitä luomuohran omavaraisuuteen. Pellon osto tai edes vuokraus ei ole Kiuruvedellä helppoa.
– Luomuohra on vaikea viljeltävä. Sitä joutuu nyt ostamaan pieninä erinä, jolloin rehun koostumus vaihtelee. Tavoite olisi saada tasalaatuista ja hyvää luomuohraa. Luomuhernettä saa hyvin markkinoilta, samoin luomuvehnää ja -kauraa.
Kaupallista luomutäysrehua toki on saatavilla. Tapeli ostaa porsaille hiukan valkuaistiivistettä.
– Olen vähentänyt soijan käyttöä, mutta kokonaan sitä ei ole helppo lopettaa. Pelkästä hernevalkuaisesta ei saa parasta aminohappokoostumusta, koska siinä ei ole tarpeeksi lysiiniä. Tavanomaiset tuottajat voivat käyttää synteettistä lysiiniä, selittää Kämäräinen.
Luomua on järkevää jatkaa
Tapelin luomusiat menevät HK:n kautta Tammiselle. Hinnoittelua tarkemmin avaamatta Hannu Kämäräinen toteaa luomulisän olevan sen verran kohtuullisella tasolla, ettei hänen vielä tarvitse miettiä luomun lopettamista.
Kustannuksia luomussa tulee pitkästä kiertoajasta sekä rehun ja kuivituksen hinnasta. Sikalan päivittäinen työaika on kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä.
– Luomu tuo työaikaan ehkä 20–30 prosentin lisän lähinnä lisäkuivituksesta, karkearehun jakamisesta ja pihatoiden hoitamisesta, laskee Kämäräinen.
Luomusikala ei voi hankkia tavanomaisia porsaita teuraskasvatukseen, mutta tavanomaisia jalostuseläimiä saa vuosittain ostaa ELY-keskuksen luvalla 20 prosenttia emakkomäärästä. Luomuporsaita ei markkinoilla ole.
Lääkitystä tarvitaan Hannu Kämäräisen mukaan luomussa vähemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa. Lihasialla saa luomussa olla yksi lääkitys elinkaaren aikana, emakolla kolme. Muuten kyseisen yksilön status muuttuu tavanomaiseksi. Varoaika on kaksinkertainen tai vähintään 48 tuntia.
– Tapelissa ei ole tarvinnut myydä yhtään lihasikaa eikä emakkoa tavanomaisena.
Kämäräinen ei usko luomusiantuotannon kokonaan loppuvan Suomesta, vaikka luomusikaloiden määrä onkin vähentynyt.
– Luomusikaloiden vähäisyyden suurin syy on ehkä isossa hintaerossa tavanomaiseen. Se näkyy varsinkin nyt, kun kaiken ruuan hinta on noussut ja kuluttajat etsivät halvempaa. Lisäksi Suomi on pieni markkina ja erikoistuotteiden ostajia on vaikea tavoittaa.
Ajatuksiaan oman tilan tulevaisuudesta Hannu Kämäräinen vielä kypsyttelee. Koska tyttäret opiskelevat muita aloja, hyvän ja toimivan yksikön voisi jossakin vaiheessa myydä tai vuokrata.
