Kiteeläisellä luomutilalla, pohjois­karjalaisessa vaara­maisemassa laiduntavat ruotsalaiset turkislampaat ja ranskalaiset emolehmät. Niitä paimentavat brittiläisen paimen­koira­rodun edustajat.

Ollilan tila, Farmirekku
Kitee, Potoskavaara

Yrittäjät: Minna Eronen ja Santeri Käyhkö

Tuotanto: Lammas- ja emo­lehmä­tuotanto, koira­hoitola ja paimen­koira­palvelut, majoitus.

Viljelyssä: Rehunurmea 53 ha, laidun­nurmea 32 ha, perinne­biotooppi, luonnon­laidun ja niitty 21 ha, metsää 120 ha.

Liikevaihto: Noin 180 000 €, josta Farmi­rekku noin 10 %, nauta- ja lammas­tuotanto noin 35 % ja tuet noin 55 %.

Verkkosivut: Farmirekunpaimenkoirat.com.

Kiteen Potoskavaarassa sijaitsevalla maatilallaan Minna Eronen ja Santeri Käyhkö ovat erikoistuneet charolais-emolehmiin, gotlanninturkislampaisiin ja bordercollie-paimenkoiriin. Jo 1800-luvun lopulta saakka suvun hallussa ollut Ollilan tila siirtyi Minna Eroselle sukupolvenvaihdoksella vuonna 2001.

– Vanhemmilla oli parisenkymmentä lypsävää. Kun ostin tilan, siirrettiin tuotanto vaiheittain emolehmiin. Lypsykarjan pito ei kiinnostanut ja investointikin pelotti.

Niin ikään lypsykarjatilan arkeen nuorena oppinut Santeri Käyhkö tuli vuonna 2008 jakamaan tilan arkea. Oli luonteva hetki kehittää toimintaa.

Nautoja on tilalla vasikoineen vuosittain vajaa sata. Syksyllä vasikat lähtevät naapurikylälle Mähövaara Oy:n jatkokasvattamoon. Osa naudoista laiduntaa tilan pihapiiristä alkavilla laitumilla, loput kilometrin päässä, missä sijaitsee myös vuokralla oleva lihakarjapihatto.

Koirahoitola Farmirekun tiloihin on vastikään tehty 10-vuotis­remontti. Minna Eronen pyörittää tilalla omia paimen­koira­kursseja, joiden aikana koirat majoitetaan Farmi­rekun tiloihin ja niiden omistajat viereen rakennettuun majoitus­tilaan Tuulin Tupaan.
Koirahoitola Farmirekun tiloihin on vastikään tehty 10-vuotis­remontti. Minna Eronen pyörittää tilalla omia paimen­koira­kursseja, joiden aikana koirat majoitetaan Farmi­rekun tiloihin ja niiden omistajat viereen rakennettuun majoitus­tilaan Tuulin Tupaan.

Farmirekulla monta tehtävää

Kymmenen vuotta sitten perustetulla koira­hoitola Farmirekulla on lammastilalla tärkeä rooli. Hoitokoirien ohella on Minna Eronen kehittänyt paimenkoirapalveluja. Hän kasvattaa ja kouluttaa paimenkoiria.

– Koirahoitola rakennettiin, kun treeniin tulleille koirille ei ollut kunnollisia tiloja. ELY-keskus rohkaisi investointiin.

Noin 120 000 euron investointiin tuli tukea Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013.

Erosen mukaan koirahoitolan perustaminen ei vaadi rakennuslupien lisäksi erityistä byrokratiaa.

– Eläinlääkäri tarkastaa tilat, ja Aville on tehtävä ilmoitus toiminnan aloittamisesta.

Koirahoitola toimii ympäri vuoden ja hoito­koirat kattavat sen kulut. Markkinointiin ei alkuvuosien jälkeen ole tarvinnut panostaa. Puskaradio, sosiaalisen median kanavat ja Farmirekun kotisivut tuovat riittävästi koiravieraita lähiseudulta. Edellytys on, ettei lähiseudulla ole monia vastaavia paikkoja.

– Paimenkoirapuoli ja koirahoitola tuovat kymmenen prosenttia liikevaihdosta, toteaa Eronen.

Koirahoitolan asiakkaat ovat perhekoiria, mutta vakiovieraita ovat myös metsästys- ja rajavartioston koirat. Tilakäytössä olevat paimenkoirat tulevat Farmirekulle paimennuskoulutukseen. Koirahoitolan koirien juoksutarhaa käytetään myös paimenkoirakursseilla turvallisena treeni­aitauksena. Kursseilla oppia saavat koirat ja niiden omistajat. Koirahoitola koulutuksineen täyttää Erosen työpäivän tilan muiden töiden ohella.

– Maalis–huhtikuussa karitsoimisten ja poikimisten aikaan on hoitolassa harjoittelijoita apuna.

Keväällä remontoitiin hoitolan ulko­tarhoja.

– Kolme tarhaa on nyt katettu. Pienille koirille ja pennuille on omat turvalliset tarhansa.

Bordercollie Herra Huu paimentaa lammaskatraan liikkeelle isännän ohjeiden mukaan. Santeri Käyhkö korostaa, että lampaat näyttelevät tärkeää osaa paimenkoirakoulutuksessa. Hyvin koulutettu koira on korvaamaton apu tilan arjessa. – Koira on myös hyvä työkaveri, hän toteaa.
Bordercollie Herra Huu paimentaa lammaskatraan liikkeelle isännän ohjeiden mukaan. Santeri Käyhkö korostaa, että lampaat näyttelevät tärkeää osaa paimenkoirakoulutuksessa. Hyvin koulutettu koira on korvaamaton apu tilan arjessa. – Koira on myös hyvä työkaveri, hän toteaa.

Lampaat koulutuksen tukena

Lampaita Eronen otti tilalle aluksi tukemaan paimenkoirien koulutusta. Omia paimenkoiria pariskunnalla on kahdeksan.

– Kun ostin ensimmäisen paimenkoiran, hankin lampaita sen koulutukseen. Alussa oli vaihtelevia määriä, välillä ei ollenkaan.

Gotlanninlampaat tulivat tilalle niiden laumakäyttäytymisominaisuuksien vuoksi. Ne laiduntavat perhekunnittain, eivät niinkään isona laumana.

– Tuotamme jonkin verran taljoja. Viime vuosina on lampaita risteytetty blue texel -rodun kanssa lihantuotannon parantamiseksi.

Lampaat lähtevät teuraaksi Suomen Lammasosuuskunnan kautta Vainion teurastamolle Orimattilaan. Tilalla ei ole suora­myyntiä. Lampurina ja luomutuotannossa Eronen kokee lihan myynnin ja siihen liittyvän byrokratian hankalaksi.

Raakataljat palaavat Vainion Taljatukun kautta valmiina taljoina lampurille. Taljojen myynnin hoitaa osittain Putkisalon kartano Rantasalmella. Tilalla on taljoja vain pieni käsivarasto.

Minna Eronen ja Santeri Käyhkö uskovat, että laumanvartijakoirat yhdessä sähköisten petoaitojen ja muiden petojen karkottamiseen tarkoitettujen keinojen kanssa toimivat niin, että lampaiden pitoa tilalla voidaan jatkaa. Keskiaasiankoira Urho on alle vuoden ikäinen, joten sen ura lauman­vartijana on vasta hyvällä alulla.
Minna Eronen ja Santeri Käyhkö uskovat, että laumanvartijakoirat yhdessä sähköisten petoaitojen ja muiden petojen karkottamiseen tarkoitettujen keinojen kanssa toimivat niin, että lampaiden pitoa tilalla voidaan jatkaa. Keskiaasiankoira Urho on alle vuoden ikäinen, joten sen ura lauman­vartijana on vasta hyvällä alulla.

Petopaine lisää työmäärää

Lampaita on tilalla karitsoineen tänä kesänä vain 130. Viime kesänä koetun peto­paineen jäljiltä puolet uuhista jätettiin astuttamatta.

– Lampaita laitumelta toiselle siirtäessäni kohtasin suden, joka oli tappanut lampaan ja oli aamupalalla. Koko kesä tuotiin lampaat aina yöksi entiseen navettaan. Mietimme, että jos sama jatkuu tänä kesänä, eivät kaikki lampaat mahdu navettaan yöksi.

Pari vuotta sitten viereisellä laidunlohkolla oli isompi petovahinko. Lampuri menetti sudelle yksitoista lammasta. Susipaine on lisännyt työmäärää.

– On tehtävä aidat, tuotava lampaat pihaan iltaisin ja aamulla takaisin laitumelle.

Isäntäväki myöntää, että lampaiden pitoa on pohdittu vakavasti.

– Jokainen petovahingon kohdannut miettii, onko järkeä jatkaa, Eronen sanoo.

Isäntäpari päätti vielä kokeilla kaikki käytettävissä olevat petojen torjuntakeinot. Vuodenvaihteessa taloon tuli kaksi laumanvartijakoiraa. Keskiaasiankoirat Urho ja Sylvi ovat alle vuoden ikäisiä pentuja.

– Pentukoirat eivät pysty vielä hoita­maan vastuutaan isommilla laidun­alueilla.

Lampaat on nyt tuotu yöksi laumanvartijoiden kanssa samaan kahden hehtaarin piha-aitaukseen. Isäntäväki on saanut nukkua yönsä rauhassa.

– Toive olisi, ettei lampaita tarvitsisi tulevaisuudessa tuoda pihaan yöksi.

Eronen selittää, ettei laumanvartijoita varsinaisesti kouluteta.

– Ne sitoutetaan vartioitaviin eläimiin. Koirien on sisäistettävä tietyt tilat ja tilanteet. Nuoren koiran ohjaaminen vaatii työtä ja aikaa.

Hän kiittelee WWF:n laumanvartijahanketta, joka antaa hyvät ohjeet koirien käyttöön.

– Ensimmäinen kesä laumanvartija­koirien kanssa ei ole vähentänyt työtä, päinvastoin, hän naurahtaa.

Charolais-emolehmiä siirretään laitumelta toiselle viikoittain. Uudelle laitumelle voi matkaa kertyä puolikin kilo­metriä, ja pidemmät matkat siirretään koirien avustuksella. Siirrossa on usein apuna toinen kahdesta Minna Erosen suomen­hevosesta. Isäntäpari huomaa laitumelta toiselle liikuttaessa, jos naudat ovat aistineet jotain yli­määräistä, kuten suden läsnä­olon. Silloin ne eivät siedä koiria lähellään.
Charolais-emolehmiä siirretään laitumelta toiselle viikoittain. Uudelle laitumelle voi matkaa kertyä puolikin kilo­metriä, ja pidemmät matkat siirretään koirien avustuksella. Siirrossa on usein apuna toinen kahdesta Minna Erosen suomen­hevosesta. Isäntäpari huomaa laitumelta toiselle liikuttaessa, jos naudat ovat aistineet jotain yli­määräistä, kuten suden läsnä­olon. Silloin ne eivät siedä koiria lähellään.

Yhteistyöllä kohti huomista

Petovahinkojen torjunnan rinnalla eletään tilalla tavallista arkea ja pohditaan tulevaa.

– Kaikki viljelyala on nurmella, poik­keuksena alueet, joista vilja parina välivuotena korjataan vihantana emolehmille. Kesällä laidunnetaan mahdollisimman paljon ja korjataan talvella tarvittavat rehut, kertoo Santeri Käyhkö, joka oman tilan töiden rinnalla urakoi lähitiloille.

Yhteistyö lähiseudun tilojen kanssa on tiivistä, jopa niin, että suurin osa tilan koneista on yhteisiä toisten viljelijöiden kanssa.

– Omia koneita on vain traktori. Muissa koneissa on kolmesta viiteen tilaa osakkaina.

Kimppa mahdollistaa arvokkaamman ja tehokkaamman koneen oston.

– Toimii erinomaisesti. Ei tule päällekkäisyyksiä, kun tehdään eri tuotantosuunnille eri aikaan. Olemme suurin piirtein saman ikäisiä, meillä on samanlaisia ajatuksia koneista ja niiden käytöstä. Tulemme toimeen keskenämme ja yhteistyö tuo myös sosiaalisen puolen kylkiäisenä, selittää Käyhkö.

Koirahoitolan rinnalle kohosi vuonna 2020 uudisrakennus, Tuulin Tupa. Sekin on rakennettu alkujaan paimenkoirakursseja ja -kisoja varten, majoitustiloiksi. Nyt tila toimii myös juhla- ja kokoustilana. Lähiseudulla tiedetään, että tilaa voi vuokrata.

– Tuulin Tuvassa oli tarkoitus aloittaa Bed and Breakfast -tyyppistä majoitusta. Tuli korona ja vesitti ajatuksen.

Majoitusta on kuitenkin tarjolla tilan kotisivuilla.

Eronen korostaa, että investoinnit tilalla ovat olleet maltillisia.

– Tuulin tupa oli noin 50 000 euroa, konehankinnat noin 80 000 euroa. Emolehmien vuokrapihattoon ei alkuvuosien jälkeen ole tarvinnut investoida isommin.

Lähivuosina olisi pihattonavetalla remonttitarpeita, mutta pariskunta pohtii, ettei aio siihen ryhtyä. Suunnitelmissa on mahdollisesti viiden vuoden sisällä luopua emolehmistä ja miettiä uutta suuntaa.

Jaa artikkeli