Lihasonnien laiduntaminen on taloudellisesti järkevää varsinkin perinnebiotoopilla. Koko kasvatusajan päiväkasvut ja teurastulokset olivat lähes samat laiduntaneilla ja seosrehuruokituilla, mutta ero näkyi rasvaluokissa.
Rantasalmelainen Oliver Myllys vertaili keväällä 2023 Hämeen ammattikorkeakoululle tekemässään opinnäytetyössä kotitilallaan kasvatettuja lihasonneja, joista toinen ryhmä laidunsi perinnebiotoopilla kuusi viikkoa ja toinen sonniporukka söi pihatolla.
Hukkavaaran tila Rantasalmella on laiduntanut lihasonneja jo 30 vuotta hyvin kokemuksin. Sonnien laiduntaminen alkoi vuonna 1994 tilan siirryttyä luomuun.
Noin 200 sonnin kylmäkasvattamossa on luomuehtojen mukainen tarha sonnien ulkoiluun. Sen lisäksi kaikki alle vuoden ikäiset sonnit pääsevät alkukesää lukuun ottamatta ympärivuotisesti navetan vierestä avautuvalle vajaan seitsemän hehtaarin laitumelle.
Sisällä pihatossa on koko ajan tarjolla normaali seosrehuape, joka vastaa kesäisinkin suurimmasta osasta sonnien päivän rehuntarpeesta. Veden sonnit saavat joko ulkotarhasta tai sisältä.
Pihalaidun perustetaan vuosittain uudestaan, koska se tallautuu kosteilla säillä. Yksivuotisen italianraiheinän ja apilanurmiseoksen suojaviljana tila käyttää herne-kauraseosta. Kokoviljasäilörehu korjataan yleensä pois ennen laiduntamista.
Oliver Myllyksen mukaan suuri osa tilan vasikoista on emolehmäkarjoista, joten ne ovat oppineet laidunnuksen jo kotitiloillaan.
– Tärkeää sonnien laidunnuksessa on se, ettei sekoiteta laumoja. Laidunta pitää tietysti tarkkailla. Yöksi kotilaitumen sonnit otetaan sisälle, koska luonnoneläimet tai kova ääni saattavat pelästyttää lauman, hän kertoo.
Ennen laitumelle laskua sonnit totutetaan sähköaitaan pienessä tarhassa. Viisi vuotta sitten sonnilaitumien ympärille rakennettiin kolmilankainen High Tensile -teräslanka-aita, jossa kulkee napakka sähkövirta.
Vuotuista korjaustyötä siinä on melko vähän, mutta aitalinjat täytyy tarkistaa ennen laidunnusta. Langan alusta niitetään raivaussahan siimapäällä.
Noin 50 alle vuoden ikäistä sonnipoikaa pääsi keväällä 2023 toukokuun lopulta kuudeksi viikoksi Vaahersalonlammen rantaan tekemään maisemanhoitotyötä luonnonsuojelu- ja Natura2000-alueelle. Vajaan puolen kilometrin päässä tilakeskuksesta sijaitsevasta 23 hehtaarin perinnebiotoopista noin puolet on metsälaidunta, puolet rantaniittyä. Sonnit kuljetettiin sinne traktorin perässä olevalla kuljetuslaatikolla.
Laskennallinen laidunpaine rantaniitylle on noin yksi eläin hehtaarille koko ajaksi ja metsälaitumelle 0,05–0,5 eläintä eli sopiva eläinmäärä koko alalle keskimääräisenä kesänä olisi 17 sonnia. Siksi 50 sonnille laidunnusaika oli kuusi viikkoa. Lisärehuahan ei saa viedä perinnebiotoopille.
HT-aitaa on perinnebiotoopilla 3 200 metriä, joten sen niittämiseen kuluu useampi päivä. Työtä on etenkin rantaniityllä, jossa täytyy käyttää kahluuhousuja.
Lisäksi perinnebiotoopilta niitetään hylkylaikkujen lisäksi mesiangervoa, maitohorsmaa, nokkosta, ohdaketta ja jättipalsamia. Metsälaitumella on lohkokohtainen hoitosuunnitelma: osa puustosta poistetaan, osa jätetään järeytymään. Hoitotoimista ja eläinmääristä pidetään hoitopäiväkirjaa.
Perinnebiotooppilaidunnuksen hoitokorvaus kattaa Myllyksen mukaan hyvin laidunnuksen aiheuttaman lisätyön.
– On myös palkitsevaa nähdä maiseman kehittyminen.
Uusi ohjelmakausi on tuonut haasteita varsinkin kosteiden rantaniittyjen laiduntamiseen, koska ne luokitellaan vesistöksi. Se on vaikuttanut laidunalan määrään, josta hoitokorvausta maksetaan.
Sisäruokintakaudelle säästyy 50 sonnin kuuden viikon perinnebiotooppikaudelta noin 7 500 kuiva-ainekiloa nurmisäilörehua ja 4 000 kuiva-ainekiloa murskeviljaa. Ruokintasuunnitelman väkirehuprosentti on 35.
Myllys on laskenut säilörehun hinnan noin 1 400 euroksi Hukkavaaran 0,19 euron tuotantokustannuksella kuiva-ainekiloa kohden. Murskeviljan tuotantokustannus on 0,404 euroa kuiva-ainekilolta, joten siitä säästöä jää 1 600 euroa, yhteensä 3 000 euroa.
Lisäksi laidunnus perinnebiotoopilla vähentää pihaton ruokinta- ja kuivitustyötä. Varsinkin lannan poistoa on selvästi vähemmän.
Oliver Myllys halusi opinnäytetyössään selvittää köyhän laidunheinän vaikutuksen sonnien koko kasvatusajan päiväkasvuihin ja teurastuloksiin. Vertailurotuina olivat holstein, ayrshire, holstein-Blonde d´Aquitaine-risteytys, hereford ja limousin.
Päiväkasvut hän laski tulo- ja teuraspainoista. Lihakkuus- ja rasvaluokat on poimittu tilan teurastiedoista. Vertailuryhmät hän täsmäsi mahdollisimman yhtäläisiksi sisäruokinnassa olleista ja perinnebiotoopilla laiduntaneista sonneista.
Viidestä rodusta kolmella (Ay, Hol-BA ja Li) päiväkasvujen keskiarvo oli korkeampi perinnebiotoopilla laiduntaneilla, kahdella (Hol ja HF) taas aperuokinnassa olleilla. Lihakkuusluokat jakautuivat pääsääntöisesti päiväkasvujen mukaisesti.
Rasvaluokissa oli selvä ero siten, että koko ajan seosrehua saaneet sonnit olivat perinnebiotooppilaisia rasvaisempia. Lähes kaikki perinnebiotoopin sonnit olivat rasvaluokissa 1–2, kun pihatossa syöneet luokittuivat eri rasvaluokkiin. Eniten sonneja kummastakin ryhmästä oli luokassa 2-.
Opinnäytetyön johtopäätös on, että sonnin kuuden viikon laidunnus perinnebiotoopilla noin vuoden ikäisenä ei vaikuta koko kasvatusajan päiväkasvuihin ja teurastuloksiin.
– Päiväkasvut ovat todennäköisesti alhaisempia perinnebiotooppilaidunnuksen aikana, mutta sonnit ottavat menetetyn kasvun kiinni kahdeksan kuukauden normaalissa sisäruokinnassa. Rasvan kehitys ruhoihin ei kompensoidu yhtä tehokkaasti, sanoo Oliver Myllys.
Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvissyöjänä nauta kuuluu saaliseläimiin, ja pelko on ehto saaliseläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.
Rauharannan tilan nuorille on pyritty antamaan realistinen, mutta myönteinen kuva maatalousyrittäjyydestä. Nuoren väen tultua mukaan saatiin työ- ja vapaa-aika kirjattua yhteiseen kalenteriin.
Lihantuotannossa olevilla kyytöillä on Arvilan tilalla arvokas tehtävä, sillä ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta laiduntamalla. Maatiloilla tuetaan luonnon monimuotoisuutta monin eri keinoin.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
Kuusamolaisella maitotilalla tehdään meijerituotteita omasta maidosta jo kolmannessa polvessa. Leipäjuustosta aloitettiin, nyt tehdään jogurttia ja pian mahdollisesti myös muuta.
Työterveyshuollon tilakäynnit eivät ole tarkastuksia vaan terveyden ja työssä jaksamisen palvelemista. Vain reilu neljäsosa maatalousyrittäjistä on liittynyt työterveyspalveluiden piiriin. Työterveyshoitaja Päivi Eskola kävi Lilli Karolan ja Samuli Pyhtiän tilalla Sysmässä.
Eläimen vastustuskyvystä eli immuniteetista riippuu, sairastuuko eläin ja paraneeko se itsestään vai hoidon avulla. Hoitajan keskeinen tehtävä on eläimen vastustuskyvyn ylläpito ja tukeminen hyvällä hoidolla, olosuhteilla ja ruokinnalla.
Mäntyselän tilalla Kerimäen Louhella laitettiin vuonna 2002 lypsykarja korkealaitaiseen ja siirryttiin lihakarjan kasvatukseen. Lämpimän kasvattamon rinnalle nousi vuonna 2008 kylmäkasvattamo, joka täytti vaatimukset raskaampien rotujen kasvatukseen. Suunta osoittautui oikeaksi. Jukka Nousiainen, mitä tilalle kuuluu nyt?
Kun meistä tuli 15 vuotta sitten tilallisia, halusimme tuottaa puhdasta suomalaista ruokaa ja tarjota laadukkaita raaka-aineita koti- ja ammattikeittiöille paikallisesti. Tavoite on saavutettu, mutta enpä olisi uskonut silloin, että olemme nyt mukana myös energiabisneksessä. En myöskään sitä, että naudanlihasta on pulaa. Maailman murrokset totta tosiaan näkyvät näin ruohonjuuritasollakin! Sain maaliskuussa kunnian osallistua Maa- ja metsätalousministeriön
Keski-Pohjanmaan ammattiopiston opetusnavetalla otetaan talteen lämpöenergiaa maidon esijäähdytyksestä ja lietelannasta sekä tuotetaan sähköä katon aurinkopaneeleilla.
