Lihasonnien laiduntaminen on taloudellisesti järkevää varsinkin perinnebiotoopilla. Koko kasvatusajan päiväkasvut ja teurastulokset olivat lähes samat laiduntaneilla ja seosrehuruokituilla, mutta ero näkyi rasvaluokissa.
Rantasalmelainen Oliver Myllys vertaili keväällä 2023 Hämeen ammattikorkeakoululle tekemässään opinnäytetyössä kotitilallaan kasvatettuja lihasonneja, joista toinen ryhmä laidunsi perinnebiotoopilla kuusi viikkoa ja toinen sonniporukka söi pihatolla.
Hukkavaaran tila Rantasalmella on laiduntanut lihasonneja jo 30 vuotta hyvin kokemuksin. Sonnien laiduntaminen alkoi vuonna 1994 tilan siirryttyä luomuun.
Noin 200 sonnin kylmäkasvattamossa on luomuehtojen mukainen tarha sonnien ulkoiluun. Sen lisäksi kaikki alle vuoden ikäiset sonnit pääsevät alkukesää lukuun ottamatta ympärivuotisesti navetan vierestä avautuvalle vajaan seitsemän hehtaarin laitumelle.
Sisällä pihatossa on koko ajan tarjolla normaali seosrehuape, joka vastaa kesäisinkin suurimmasta osasta sonnien päivän rehuntarpeesta. Veden sonnit saavat joko ulkotarhasta tai sisältä.
Pihalaidun perustetaan vuosittain uudestaan, koska se tallautuu kosteilla säillä. Yksivuotisen italianraiheinän ja apilanurmiseoksen suojaviljana tila käyttää herne-kauraseosta. Kokoviljasäilörehu korjataan yleensä pois ennen laiduntamista.
Samassa porukassa totutellen
Oliver Myllyksen mukaan suuri osa tilan vasikoista on emolehmäkarjoista, joten ne ovat oppineet laidunnuksen jo kotitiloillaan.
– Tärkeää sonnien laidunnuksessa on se, ettei sekoiteta laumoja. Laidunta pitää tietysti tarkkailla. Yöksi kotilaitumen sonnit otetaan sisälle, koska luonnoneläimet tai kova ääni saattavat pelästyttää lauman, hän kertoo.
Ennen laitumelle laskua sonnit totutetaan sähköaitaan pienessä tarhassa. Viisi vuotta sitten sonnilaitumien ympärille rakennettiin kolmilankainen High Tensile -teräslanka-aita, jossa kulkee napakka sähkövirta.
Vuotuista korjaustyötä siinä on melko vähän, mutta aitalinjat täytyy tarkistaa ennen laidunnusta. Langan alusta niitetään raivaussahan siimapäällä.
Maisemanhoitoon alkukesäksi
Noin 50 alle vuoden ikäistä sonnipoikaa pääsi keväällä 2023 toukokuun lopulta kuudeksi viikoksi Vaahersalonlammen rantaan tekemään maisemanhoitotyötä luonnonsuojelu- ja Natura2000-alueelle. Vajaan puolen kilometrin päässä tilakeskuksesta sijaitsevasta 23 hehtaarin perinnebiotoopista noin puolet on metsälaidunta, puolet rantaniittyä. Sonnit kuljetettiin sinne traktorin perässä olevalla kuljetuslaatikolla.
Laskennallinen laidunpaine rantaniitylle on noin yksi eläin hehtaarille koko ajaksi ja metsälaitumelle 0,05–0,5 eläintä eli sopiva eläinmäärä koko alalle keskimääräisenä kesänä olisi 17 sonnia. Siksi 50 sonnille laidunnusaika oli kuusi viikkoa. Lisärehuahan ei saa viedä perinnebiotoopille.
HT-aitaa on perinnebiotoopilla 3 200 metriä, joten sen niittämiseen kuluu useampi päivä. Työtä on etenkin rantaniityllä, jossa täytyy käyttää kahluuhousuja.
Lisäksi perinnebiotoopilta niitetään hylkylaikkujen lisäksi mesiangervoa, maitohorsmaa, nokkosta, ohdaketta ja jättipalsamia. Metsälaitumella on lohkokohtainen hoitosuunnitelma: osa puustosta poistetaan, osa jätetään järeytymään. Hoitotoimista ja eläinmääristä pidetään hoitopäiväkirjaa.
3 000 euron säästö appeessa
Perinnebiotooppilaidunnuksen hoitokorvaus kattaa Myllyksen mukaan hyvin laidunnuksen aiheuttaman lisätyön.
– On myös palkitsevaa nähdä maiseman kehittyminen.
Uusi ohjelmakausi on tuonut haasteita varsinkin kosteiden rantaniittyjen laiduntamiseen, koska ne luokitellaan vesistöksi. Se on vaikuttanut laidunalan määrään, josta hoitokorvausta maksetaan.
Sisäruokintakaudelle säästyy 50 sonnin kuuden viikon perinnebiotooppikaudelta noin 7 500 kuiva-ainekiloa nurmisäilörehua ja 4 000 kuiva-ainekiloa murskeviljaa. Ruokintasuunnitelman väkirehuprosentti on 35.
Myllys on laskenut säilörehun hinnan noin 1 400 euroksi Hukkavaaran 0,19 euron tuotantokustannuksella kuiva-ainekiloa kohden. Murskeviljan tuotantokustannus on 0,404 euroa kuiva-ainekilolta, joten siitä säästöä jää 1 600 euroa, yhteensä 3 000 euroa.
Lisäksi laidunnus perinnebiotoopilla vähentää pihaton ruokinta- ja kuivitustyötä. Varsinkin lannan poistoa on selvästi vähemmän.
Kasvu kompensoituu syksyllä
Oliver Myllys halusi opinnäytetyössään selvittää köyhän laidunheinän vaikutuksen sonnien koko kasvatusajan päiväkasvuihin ja teurastuloksiin. Vertailurotuina olivat holstein, ayrshire, holstein-Blonde d´Aquitaine-risteytys, hereford ja limousin.
Päiväkasvut hän laski tulo- ja teuraspainoista. Lihakkuus- ja rasvaluokat on poimittu tilan teurastiedoista. Vertailuryhmät hän täsmäsi mahdollisimman yhtäläisiksi sisäruokinnassa olleista ja perinnebiotoopilla laiduntaneista sonneista.
Viidestä rodusta kolmella (Ay, Hol-BA ja Li) päiväkasvujen keskiarvo oli korkeampi perinnebiotoopilla laiduntaneilla, kahdella (Hol ja HF) taas aperuokinnassa olleilla. Lihakkuusluokat jakautuivat pääsääntöisesti päiväkasvujen mukaisesti.
Rasvaluokissa oli selvä ero siten, että koko ajan seosrehua saaneet sonnit olivat perinnebiotooppilaisia rasvaisempia. Lähes kaikki perinnebiotoopin sonnit olivat rasvaluokissa 1–2, kun pihatossa syöneet luokittuivat eri rasvaluokkiin. Eniten sonneja kummastakin ryhmästä oli luokassa 2-.
Opinnäytetyön johtopäätös on, että sonnin kuuden viikon laidunnus perinnebiotoopilla noin vuoden ikäisenä ei vaikuta koko kasvatusajan päiväkasvuihin ja teurastuloksiin.
– Päiväkasvut ovat todennäköisesti alhaisempia perinnebiotooppilaidunnuksen aikana, mutta sonnit ottavat menetetyn kasvun kiinni kahdeksan kuukauden normaalissa sisäruokinnassa. Rasvan kehitys ruhoihin ei kompensoidu yhtä tehokkaasti, sanoo Oliver Myllys.
Hukkavaaran tila
RANTASALMI
● Tuotanto: Luomusonnien loppukasvatusta, noin 200 sonnia vuodessa.
● Hehtaarit: 182 hehtaaria peltoa, kaikki omaksi rehuksi.
● Viljelyssä: Säilörehua vuodessa 75–90 hehtaaria, puitavaa viljaa 50–70 hehtaaria. Kokoviljasäilörehua uudistettavilta nurmilta noin 15 hehtaaria.
● Tuotantotilat: Kuivikepohjainen kylmäkasvattamo.
● Laidunnus: Kaikki alle vuoden ikäiset sonnit laiduntavat joko kotilaitumella tai perinnebiotoopilla.
