Kilojen ja litrojen sijaan maitotilayrittäjien kannattaa kääntää katse euroihin, sillä maksimituotosten tavoittelu johtaa ylisuureen panosten käyttöön ja syö kannattavuutta. Maidontuotannossa kustannusten hallinta on avain maitotilayritysten menestykseen, selvisi Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Helsingin yliopiston taloustieteen osaston yhteishankkeessa.
Kun maitolitran tuottajahinnan ja tuotantokustannusten välinen erotus on pieni, kustannusten hallinta korostuu. Kuva: Johannes Tervo
– Mitä pienemmillä katteilla toimitaan, sitä enemmän pitäisi kyetä tarkastelemaan taloudellista näkökulmaa, professori Timo Sipiläinen Helsingin yliopistosta sanoo.
Kun maitolitran tuottajahinnan ja tuotantokustannusten välinen erotus on pieni, tuotannosta on haastavaa saada kannattavaa ja kustannusten hallinta korostuu.
Hankkeessa selvitettiin maitotilayrittäjien ja sidosryhmien edustajien näkemyksiä ja kustannusten hallinnan käytäntöjä yhteisissä työpajoissa. Niissä kävi ilmi, että yrittäjät tiedostavat hyvän tietojärjestelmän merkityksen kustannusten hallinnassa. He pitävät tärkeänä myös yksityiskohtaista kirjanpitoa, määrä- ja hinta-aineistoja sekä rahoitusbudjetointia. Systemaattinen tietojen kerääminen ja hyödyntäminen sekä sisäinen talous- ja kustannuslaskenta on maitotilayrityksissä silti vähäistä.
– Se on tietysti myös kustannus- ja aikakysymys. Tyypillistä on, että kustannusten hallintaa ajatellaan lyhyellä tähtäimellä kassavirran kautta, Sipiläinen toteaa.
Hänen mukaansa maitotilayrityksissä prosessit ovat monimutkaisia, mikä aiheuttaa haasteita laskentaan etenkin, jos halutaan tarkastella yksittäisiä tuotannonhaaroja.
– Moni maitotilayritys on verokirjanpidon varassa. Jotta asioita voitaisiin käsitellä tarkemmin, se vaatisi yksityiskohtaista kirjanpitoa, ja sitä harvalla on tehtynä.
Katse euroihin
Litrojen ja kilojen sijaan maitotilayrittäjien tulisi keskittyä euroihin, yliopettaja Matti Ryhänen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta sanoo.
– Perinteisesti maitotilayrittäjiä on opastettu tuottamaan maksimituotoksia, ja tuotoksilla on myös kilpailtu, mikä on johtanut ylisuureen panosten käyttöön ja huonoon kannattavuuteen.
Olennaista kannattavuuden kannalta ei ole pelkkä tuotoksen määrä, vaan se, millaisella panos-tuotossuhteella tuotos saadaan aikaiseksi.
– Tavoitellaan maitotilayrityksessä sitten mitä tuotostasoa tahansa, niin tuotos pitäisi saada tuotettua mahdollisimman pienin kustannuksin, Sipiläinen sanoo.
Ensin maitotilayrittäjän pitäisi siis selvittää, mikä on pienin kustannus, jolla hän pääsee tavoittelemaansa tuotokseen ja sitten miettiä, mikä on tilan optimaalisin tuotostaso.
Ryhänen antaa esimerkin maitotilayrityksestä, jonka optimituotostaso on 10 000 litraa lehmää kohti vuodessa.
– Jos maidon hinta tippuu, niin uusi optimihan silloin alenee, eli se voi olla 9 700 litraa, joka tietysti tuotetaan pienemmillä tuotantopanoskäyttömäärillä kuin 10 000 litraa.
Ammattilehdistäkin saa joskus vielä lukea, että kun maidon tuottajahinta laskee, niin maitoa pitää tuottaa lisää, jotta saadaan sama tulo, Ryhänen harmittelee.
– Tämänkaltaisella ajattelulla maitotilayrityksen kannattavuus vain huononee entisestään.
– Siten saadaan ehkä sama tulo, mutta huonompi tulos, Sipiläinen lisää.
Ryhänen huomauttaa, että tuottajahinnan laskiessa yrityksen kannattavuus laskee huomattavasti myös siinä tapauksessa, jos maidon tuottamista jatketaan ennallaan.
– Jos maidon hinta laskee tai tuotantopanosten hinta nousee, niin silloin paras tulos saavutetaan aikaisempaa alemmalla tuotostasolla.
Investoinnit ratkaisevat
Kustannusten hallinnan kannalta navetan rakentaminen on keskeisessä roolissa, sillä sen jälkeen maitotilayrittäjä voi vaikuttaa enää vain pieneen osaan kustannuksista.
– Moni tekee vieläkin investointipäätöksen siten, että hän haluaa sadan, kahdensadan tai kolmensadan lehmän navetan, ja se on minusta vaarallista, Ryhänen sanoo.
Lehmien pääluvun sijaan maitotilayrittäjän pitäisi Ryhäsen mukaan kiinnittää huomionsa yrityksensä kilpailukykyyn ja suunnata katseensa tulevaisuuteen.
– Yritystoimintaa suunniteltaessa tai kehitettäessä keskeistä on laatia strategia eli pohtia, millainen oma maitotilayritys on, jotta se on kilpailukykyinen suhteessa muihin vielä 10–20 vuoden kuluttua.
Ryhäsen mukaan on ratkaisevaa, kuinka maitotilayrittäjät osaavat hyödyntää asiantuntijoita erityisesti silloin, kun yrittäjät tekevät vaikutusajaltaan pitkälle ulottuvia ratkaisuja. Todennäköisesti yrittäjillä ei ole aiempaa kokemusta navetan rakentamisesta.
– Jos kaksi maitotilayrittäjää rakentaa samanlaisen navetan, ja toinen käyttää siihen 50 prosenttia enemmän pääomaa, niin hänelle aiheutuu selvästi suuremmat kustannukset jatkossa, sillä kiinteät kustannukset vaikuttavat koko navetan toimintakauden ajan.
Ryhänen kehottaakin maitotilayrittäjiä luopumaan esimerkiksi rakennuksen erkkereistä, jotka aiheuttavat lisäkustannuksia, mutta eivät tuo lisää tuottoja.
– Jos teknologia kehittyy koko ajan, ongelmaksi investointia tehdessä tulee, millaisin muutoksin uutta teknologiaa voidaan ottaa käyttöön, Sipiläinen huomauttaa.
Kuva: Vastavalo
Täydennyskoulutus tarpeen
Hyvä kannattavuus ja kustannusten hallinta mahdollistavat sen, että maitotilayrittäjä pystyy vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin lyhyellä aikavälillä, Ryhänen sanoo.
– Esimerkiksi jos maitotilayrityksen kannattavuus on huono, maitotilayrittäjä ei pysty ajoittamaan ostoja sellaisiin ajankohtiin, jolloin hän kokee hintojen olevan edullisia.
Maitotilayrittäjien talousosaamista olisi Ryhäsen mukaan hyvä vahvistaa. Se ei kuitenkaan ole yksinkertaista, vaikka yrittäjällä olisi aikaa ja kiinnostusta kustannusten hallintaan.
– Koulutus ja sidosryhmät painottavat edelleen kiloja ja litroja, ja laadukasta talousopetusta on valtakunnallisesti vähän tarjolla.
Opintonsa jo suorittaneille maitotilayrittäjille on tarjolla lähinnä vain projektiluontoista koulutusta. Myös sidosryhmien edustajien osaaminen on Ryhäsen mukaan kirjavaa.
– Se on tietysti iso riski maitotilayrittäjien kannalta.
Sipiläinen kehottaa maitotilayrittäjiä jakamaan kokemuksia keskenään.
– Se on iso voimavara. Johtaminen on kuitenkin monesti yksinäistä hommaa.
Alkuun yrittäjä pääsee hankkimalla luotettavan kokonaistietojärjestelmän, laatimalla strategian, tuotantosuunnitelman ja tavoitteelliset budjetit, Ryhänen sanoo.
– Maitotilayrittäjän kannattaa palkata vierasta työvoimaa tuotannolliseen toimintaan ja käyttää itse aikaa enemmän johtamiseen ja taloudenhoitoon. Sen merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa.
