Kiteeläisellä luomutilalla, pohjoiskarjalaisessa vaaramaisemassa laiduntavat ruotsalaiset turkislampaat ja ranskalaiset emolehmät. Niitä paimentavat brittiläisen paimenkoirarodun edustajat.
Ollilan tila, Farmirekku
Kitee, PotoskavaaraYrittäjät: Minna Eronen ja Santeri Käyhkö
Tuotanto: Lammas- ja emolehmätuotanto, koirahoitola ja paimenkoirapalvelut, majoitus.
Viljelyssä: Rehunurmea 53 ha, laidunnurmea 32 ha, perinnebiotooppi, luonnonlaidun ja niitty 21 ha, metsää 120 ha.
Liikevaihto: Noin 180 000 €, josta Farmirekku noin 10 %, nauta- ja lammastuotanto noin 35 % ja tuet noin 55 %.
Verkkosivut: Farmirekunpaimenkoirat.com.
Kiteen Potoskavaarassa sijaitsevalla maatilallaan Minna Eronen ja Santeri Käyhkö ovat erikoistuneet charolais-emolehmiin, gotlanninturkislampaisiin ja bordercollie-paimenkoiriin. Jo 1800-luvun lopulta saakka suvun hallussa ollut Ollilan tila siirtyi Minna Eroselle sukupolvenvaihdoksella vuonna 2001.
– Vanhemmilla oli parisenkymmentä lypsävää. Kun ostin tilan, siirrettiin tuotanto vaiheittain emolehmiin. Lypsykarjan pito ei kiinnostanut ja investointikin pelotti.
Niin ikään lypsykarjatilan arkeen nuorena oppinut Santeri Käyhkö tuli vuonna 2008 jakamaan tilan arkea. Oli luonteva hetki kehittää toimintaa.
Nautoja on tilalla vasikoineen vuosittain vajaa sata. Syksyllä vasikat lähtevät naapurikylälle Mähövaara Oy:n jatkokasvattamoon. Osa naudoista laiduntaa tilan pihapiiristä alkavilla laitumilla, loput kilometrin päässä, missä sijaitsee myös vuokralla oleva lihakarjapihatto.
Farmirekulla monta tehtävää
Kymmenen vuotta sitten perustetulla koirahoitola Farmirekulla on lammastilalla tärkeä rooli. Hoitokoirien ohella on Minna Eronen kehittänyt paimenkoirapalveluja. Hän kasvattaa ja kouluttaa paimenkoiria.
– Koirahoitola rakennettiin, kun treeniin tulleille koirille ei ollut kunnollisia tiloja. ELY-keskus rohkaisi investointiin.
Noin 120 000 euron investointiin tuli tukea Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013.
Erosen mukaan koirahoitolan perustaminen ei vaadi rakennuslupien lisäksi erityistä byrokratiaa.
– Eläinlääkäri tarkastaa tilat, ja Aville on tehtävä ilmoitus toiminnan aloittamisesta.
Koirahoitola toimii ympäri vuoden ja hoitokoirat kattavat sen kulut. Markkinointiin ei alkuvuosien jälkeen ole tarvinnut panostaa. Puskaradio, sosiaalisen median kanavat ja Farmirekun kotisivut tuovat riittävästi koiravieraita lähiseudulta. Edellytys on, ettei lähiseudulla ole monia vastaavia paikkoja.
– Paimenkoirapuoli ja koirahoitola tuovat kymmenen prosenttia liikevaihdosta, toteaa Eronen.
Koirahoitolan asiakkaat ovat perhekoiria, mutta vakiovieraita ovat myös metsästys- ja rajavartioston koirat. Tilakäytössä olevat paimenkoirat tulevat Farmirekulle paimennuskoulutukseen. Koirahoitolan koirien juoksutarhaa käytetään myös paimenkoirakursseilla turvallisena treeniaitauksena. Kursseilla oppia saavat koirat ja niiden omistajat. Koirahoitola koulutuksineen täyttää Erosen työpäivän tilan muiden töiden ohella.
– Maalis–huhtikuussa karitsoimisten ja poikimisten aikaan on hoitolassa harjoittelijoita apuna.
Keväällä remontoitiin hoitolan ulkotarhoja.
– Kolme tarhaa on nyt katettu. Pienille koirille ja pennuille on omat turvalliset tarhansa.
Lampaat koulutuksen tukena
Lampaita Eronen otti tilalle aluksi tukemaan paimenkoirien koulutusta. Omia paimenkoiria pariskunnalla on kahdeksan.
– Kun ostin ensimmäisen paimenkoiran, hankin lampaita sen koulutukseen. Alussa oli vaihtelevia määriä, välillä ei ollenkaan.
Gotlanninlampaat tulivat tilalle niiden laumakäyttäytymisominaisuuksien vuoksi. Ne laiduntavat perhekunnittain, eivät niinkään isona laumana.
– Tuotamme jonkin verran taljoja. Viime vuosina on lampaita risteytetty blue texel -rodun kanssa lihantuotannon parantamiseksi.
Lampaat lähtevät teuraaksi Suomen Lammasosuuskunnan kautta Vainion teurastamolle Orimattilaan. Tilalla ei ole suoramyyntiä. Lampurina ja luomutuotannossa Eronen kokee lihan myynnin ja siihen liittyvän byrokratian hankalaksi.
Raakataljat palaavat Vainion Taljatukun kautta valmiina taljoina lampurille. Taljojen myynnin hoitaa osittain Putkisalon kartano Rantasalmella. Tilalla on taljoja vain pieni käsivarasto.
Petopaine lisää työmäärää
Lampaita on tilalla karitsoineen tänä kesänä vain 130. Viime kesänä koetun petopaineen jäljiltä puolet uuhista jätettiin astuttamatta.
– Lampaita laitumelta toiselle siirtäessäni kohtasin suden, joka oli tappanut lampaan ja oli aamupalalla. Koko kesä tuotiin lampaat aina yöksi entiseen navettaan. Mietimme, että jos sama jatkuu tänä kesänä, eivät kaikki lampaat mahdu navettaan yöksi.
Pari vuotta sitten viereisellä laidunlohkolla oli isompi petovahinko. Lampuri menetti sudelle yksitoista lammasta. Susipaine on lisännyt työmäärää.
– On tehtävä aidat, tuotava lampaat pihaan iltaisin ja aamulla takaisin laitumelle.
Isäntäväki myöntää, että lampaiden pitoa on pohdittu vakavasti.
– Jokainen petovahingon kohdannut miettii, onko järkeä jatkaa, Eronen sanoo.
Isäntäpari päätti vielä kokeilla kaikki käytettävissä olevat petojen torjuntakeinot. Vuodenvaihteessa taloon tuli kaksi laumanvartijakoiraa. Keskiaasiankoirat Urho ja Sylvi ovat alle vuoden ikäisiä pentuja.
– Pentukoirat eivät pysty vielä hoitamaan vastuutaan isommilla laidunalueilla.
Lampaat on nyt tuotu yöksi laumanvartijoiden kanssa samaan kahden hehtaarin piha-aitaukseen. Isäntäväki on saanut nukkua yönsä rauhassa.
– Toive olisi, ettei lampaita tarvitsisi tulevaisuudessa tuoda pihaan yöksi.
Eronen selittää, ettei laumanvartijoita varsinaisesti kouluteta.
– Ne sitoutetaan vartioitaviin eläimiin. Koirien on sisäistettävä tietyt tilat ja tilanteet. Nuoren koiran ohjaaminen vaatii työtä ja aikaa.
Hän kiittelee WWF:n laumanvartijahanketta, joka antaa hyvät ohjeet koirien käyttöön.
– Ensimmäinen kesä laumanvartijakoirien kanssa ei ole vähentänyt työtä, päinvastoin, hän naurahtaa.
Yhteistyöllä kohti huomista
Petovahinkojen torjunnan rinnalla eletään tilalla tavallista arkea ja pohditaan tulevaa.
– Kaikki viljelyala on nurmella, poikkeuksena alueet, joista vilja parina välivuotena korjataan vihantana emolehmille. Kesällä laidunnetaan mahdollisimman paljon ja korjataan talvella tarvittavat rehut, kertoo Santeri Käyhkö, joka oman tilan töiden rinnalla urakoi lähitiloille.
Yhteistyö lähiseudun tilojen kanssa on tiivistä, jopa niin, että suurin osa tilan koneista on yhteisiä toisten viljelijöiden kanssa.
– Omia koneita on vain traktori. Muissa koneissa on kolmesta viiteen tilaa osakkaina.
Kimppa mahdollistaa arvokkaamman ja tehokkaamman koneen oston.
– Toimii erinomaisesti. Ei tule päällekkäisyyksiä, kun tehdään eri tuotantosuunnille eri aikaan. Olemme suurin piirtein saman ikäisiä, meillä on samanlaisia ajatuksia koneista ja niiden käytöstä. Tulemme toimeen keskenämme ja yhteistyö tuo myös sosiaalisen puolen kylkiäisenä, selittää Käyhkö.
Koirahoitolan rinnalle kohosi vuonna 2020 uudisrakennus, Tuulin Tupa. Sekin on rakennettu alkujaan paimenkoirakursseja ja -kisoja varten, majoitustiloiksi. Nyt tila toimii myös juhla- ja kokoustilana. Lähiseudulla tiedetään, että tilaa voi vuokrata.
– Tuulin Tuvassa oli tarkoitus aloittaa Bed and Breakfast -tyyppistä majoitusta. Tuli korona ja vesitti ajatuksen.
Majoitusta on kuitenkin tarjolla tilan kotisivuilla.
Eronen korostaa, että investoinnit tilalla ovat olleet maltillisia.
– Tuulin tupa oli noin 50 000 euroa, konehankinnat noin 80 000 euroa. Emolehmien vuokrapihattoon ei alkuvuosien jälkeen ole tarvinnut investoida isommin.
Lähivuosina olisi pihattonavetalla remonttitarpeita, mutta pariskunta pohtii, ettei aio siihen ryhtyä. Suunnitelmissa on mahdollisesti viiden vuoden sisällä luopua emolehmistä ja miettiä uutta suuntaa.