Uusikaupunkilainen Jaakkolan sukutila antaa juuri ja juuri palkan isännälle. Suurimmaksi tulonlähteeksi on noussut paalausurakointi. Pieni 40 emolehmän herefordkarja, sonnivasikoiden välitys ja pienimuotoinen suoramyynti tuovat oman lisänsä talouteen.
>Heidi ja Mikko Jaakkola eivät tienneet lihakarjan kasvattamisesta mitään, kun ryhtyivät siihen vajaa kymmenen vuotta sitten. He liittyivät LSO Osuuskunnan jäseneksi ja tekivät HK Scan Agrian kanssa yhteistyösopimuksen sonnivasikoiden välittämisestä. Herefordkarjaan päädyttiin jälkimmäisen suosituksesta.
”Ensin ajattelimme hankkia ylämaankarjaa, mutta kävi ilmi, että se kasvaa todella hitaasti. Lisäksi se olisi pitänyt rahtiteurastaa, koska tavalliset teurastamot eivät pysty niitä leveiden sarvien takia ottamaan”, isäntä Mikko Jaakkola selvittää.
Hän isännöi Uudessakaupungissa sijaitsevaa sukutilaansa viidennessä polvessa. Sukupolvenvaihdos tapahtui vuonna 2003, kun Mikko oli 27-vuotias. Tilalla viljeltiin silloin viljaa ja pienissä määrin nippusipulia.
”Isäni luopui vuonna 1995 sikalanpidosta. Häneen iski EU-pelko. Emakkoja oli silloin 45 ja lihasikoja 300. Sikalan tilat jäivät tyhjilleen. Tiloille piti keksiä käyttöä, jotta ne eivät päässeet rapistumaan. ”
Mikko Jaakkola ehti olla kymmenisen vuotta autotehtaalla töissä ennen isännyyttä. Hänellä on vilja-allergia, jonka takia ohran ja kauran viljely ei sopinut. Myös niiden hinta oli alhainen. Tyhjät sikalat saivat päätymään karjan ottamiseen.
Virpi Adamsson, teksti ja kuva
Lue koko juttu painetusta toukokuun Eläin-liitteestä.
