Isokyröläisen MTY Kartanon nuori isäntä investoi tilan tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti. Aurinkopaneeleiden hankinta osui hyvin yhteen kuivuri-investoinnin kanssa.
Kun Antti Kartano, 30, pari vuotta sitten muutti opiskelupaikkakunnaltaan Rovaniemeltä takaisin kotikonnuille Tervajoelle, oli mielessä vain yksi suunta. Kotitilaa on kasvatettava ja kehitettävä niin, että se on elinkelpoinen pitkälle tulevaisuuteen. Kasvinviljelytilan isännyydestä tulisi toimeentulo ja päätyö. Näin myös kävi. Viljelyala on kutakuinkin tuplattu, ja tilan kalustoon on investoitu parisataa tuhatta euroa.
– Eihän tämä tila vielä iso ole, mutta ehkä vielä tulevaisuudessa onkin, Kartano enteilee.
Ollaan keskellä eteläpohjalaisia peltomaisemia. Viime vuosien epävarmat ajat ja myös viljelijöiden ikääntyminen ovat tuoneet peltohehtaareja vuokramarkkinoille.
– Ostaminen ei täällä onnistu, hehtaarit ovat kalliita eivätkä isännät niistä muutenkaan halua luopua, mutta vuokramaita on tarjolla, kun nuoret eivät niin innokkaasti enää lähde maatalouden pariin.
Antti Kartano sanoo, että hän ei muuta koskaan halunnutkaan. Ei, vaikka opiskeli rakennustekniikkainsinöörin tutkinnon ja vietti useamman vuoden asuen Rovaniemellä ja pääsi kotitilan hommiin vain kiireisimpinä aikoina.
– Minusta ei ole konttoritöihin, istumaan sisällä tietokoneen äärellä. Haluan tehdä käsilläni ja viljellä maata. Olen istunut puimurin kopissa 5-vuotiaasta asti. Maanviljelys on minun juttuni.
Rovaniemellä miestä pidättelivät opintojen lisäksi myös ilmasto-olosuhteet ja mäet. Kartano hiihti vuosien ajan kilpaa ja tosissaan. Parhaimmillaan hän kipusi SM-tasolla parinkymmenen sakkiin.
Kotitilan ympärillä Tervajoella ei kumpuile. Peltolakiat avautuvat joka suuntaan. Talon takana virtaa tulvakeväinen Kyrönjoki.
MTY Kartanon päätuote on puhdaskaura, jonka myynnistä on sopimus Helsingin Myllyn kanssa. Vilja kuivataan oman tilan kuivurissa. Kaksi vuotta sitten tilalla todettiin, että vanha, viitisenkymmentä vuotta palvellut kuivuri vaatii uudistusta.
– Kuivurin kapasiteettia piti myös kasvattaa. Samalla syntyi ajatus aurinkoenergiasta sähköntuotannossa, tukemaan öljykäytteistä kuivuria, Antti Kartano sanoo.
Kartano kysyi tarjouksia eri toimittajilta ja päätyi lopulta ottamaan paneelit ja aurinkojärjestelmän tutulta sähkömieheltä. Tämä myös hoiti asennuksen. Paneeleja katolle asennettiin 84 kappaletta, ja tuotantokapasiteetti on 30 kilowattia. Niiden kaveriksi tuli 27 kilowatin invertteri. Invertteri ja aurinkopaneelijärjestelmän ohjausyksikkö on sijoitettu konehallin päätyyn, missä sijaitsee myös kuivurin pääkeskus.
Samalla tilalle ostettiin uusi kuivuri ja rakennettiin kaksi uutta viljasiiloa sekä uusi viljankäsittelyhalli.
– Arvostan viljankuivauksessa helppoutta ja tässä se toteutuu. Sen takia öljy ja sähkö ovat meidän valintamme. Napista painaen toimii, ja aurinkopaneelitkin ovat toimineet moitteetta.
Paneelien käyttöikä on jopa 30 vuotta. Niiden huoltotarve on pieni. Antti Kartano on kerran kiivennyt hallinsa katolle pesemään paneelit pölystä.
Aurinkovoimahankkeen taustaksi Kartanot saivat apua ProAgriasta. Laskelmien mukaan paneelit maksavat itsensä takaisin viiden, kuuden vuoden aikana.
– Tämä on niin tuore juttu, että vielä on vaikea tarkasti sanoa, paljonko säästöjä on kertynyt. Elokuussa aurinkopaneelien tuotto on noin 3 000 kWh, mikä kattaa kuivauksen sähkökulut päiväsaikaan. Jos kuivuria käytettäisiin vain päivällä, saisi lähes kaiken tarvittavan sähkön paneeleista.
Syyskuulle mentäessä tuotanto laskee noin 1 000 kilowattituntiin kuussa.
Aurinkojärjestelmän kustannukseksi tuli noin 23 000 euroa. Antti-kuivureiden Stand alone -kuivaamon ja uuden laakasiilohallin rakentaminen, kaksi uutta siiloa ja kokonaisuuden pihatyöt asfaltointeineen maksoivat parisensataatuhatta euroa. Lisäksi ostettiin myös käytetty öljykattila.
Kaikkeen tekemiseen saatiin maatalouden investointituki. Jonkin verran otettiin myös korkotukilainaa.
– Ilman tukia tuskin olisimme voineet toteuttaa näitä uudistuksia.
Koska tilan aurinkovoima toteutettiin maatalouden investointituella, ei sen tuottamaa energiaa voi käyttää yksityistalouteen. Kartanon omakotitalo valtatien toisella puolella lämpiää puulla ja öljyllä. Aurinkosähkö ei kuitenkaan lämmitä harakoita, vaan ylijäämäsähkö viljankuivauskauden ulkopuolella myydään pörssisähkön hinnalla verkkoon.
– Se ei ole mikään rahasampo, vaikka sähkön hinta tammikuussa käväisikin aika korkealla.
Sähköä hyödynnetään myös sähkötoimisen trukin lataamiseen. Kone hankittiin avuksi suursäkkien ja muiden painavien tavaroiden nosteluun. Huutokaupasta parilla tonnilla hankittu trukki on näppärä ja toimii yhdellä latauksella monta tuntia.
– Suunnittelen myös systeemiä, jolla aurinkosähköllä voi esilämmittää öljykattilaa. Siihen tarvittavat tarvikkeet on jo markilla, ja toivottavasti tänä kesänä saadaan idea toteutukseen.
Antti Kartanoa on yllättänyt se, että paneelit tuottavat energiaa pilviselläkin säällä. Sen takaa paneelien suuri määrä. Esimerkiksi melko harmaana keväisenä päivänä näyttöpaneeli kertoo 15 kW:n tehosta, mikä on puolet paneelien maksimikapasiteetista.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Kolmen vuoden tilakoe osoitti, että salaojakastelu lisää satoa niin paljon, että veden pumppaaminen sähköllä salaojakaivoihin on kannattavaa. Kokeessa havaittiin myös, että pumppaaminen pitää aloittaa mahdollisimman aikaisin.
Nyt se on rantautunut Suomeen, ensimmäinen itsenäiseen työhön pystyvä robottitraktori. Elokuun alussa AgXeedin robottitraktori-kultivaattoriyhdistelmä teki neitsytmuokkauksensa Hintsan tilalla Raisiossa.
Droonin avulla saa nopeasti ja helposti hyvän kuvan peltojen tai kasvustojen tilanteesta. Muut kuin kuvantamissovellukset antavat vielä odottaa itseään.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
