Tiina ja Esa Leveelahti tuottavat naudanlihaa Virroilla emännän kotitilalla. Kannattavuutta tuotantoon haetaan tiiviistä yhteistyöstä isännän kotitilan kanssa. Urakoitsijoita ei juuri käytetä.
Kun enemmistö tiloista siirtyy urakoitsijoiden käyttöön, Särkelän tilalla on ryhdytty entistä enemmän tekemään tilan töitä itse. Urakoitsijoita käytetään enää lähinnä puinti- ja kaivinkonetöissä. Isäntä Esa Leveelahden veli Timo Leveelahti viljelee veljesten kotitilaa Virtain Jäähdyspohjasssa ja kasvattaa emolehmiä. Tiloilla on yhteinen työntekijä. Kylvötyöt ja säilörehut tehdään yhdessä yhteisillä koneilla. Lannanlevityksessä ja niittämisessä riittää työsarkaa, kun kaksi tilaa on kimpassa.
”Kun itsellä on koneet, on helpompi sopia, koska töitä tehdään. Tänä vuonna olemme hankkineet niittokoneen. Voimme sujuvammin tehdä erilaisia rehueriä eri eläinryhmien tarpeisiin. Kasvavat vasikat tarvitsevat erilaista rehua kuin emolehmät”, Tiina Leveelahti selvittää.
”Tältä alueelta ei ole helppo löytää urakoitsijaa, joka ehtisi tulemaan silloin kun tarvitaan. Toki tiukan paikan tullen kutsumme urakoitsijan paikalle. Tänäkin kesänä olemme käyttäneet suorakylvöurakoitsijaa.”
Kumpikin tila säästää yhteistyöllä rahaa ja vaivoja. Tiina ja Esa ostavat lisäksi Timolta lihakarjavasikoita.
Esa Leveelahti oli pitkään vieraalla töissä. Vasta kun toinen pihatto valmistui 2009, tila työllisti sekä emännän että isännän. Tiina tokaisee, että eri asia on, tuleeko siitä molemmille palkkaa.
VIRPI ADAMSSON, teksti ja kuva
Jutun kokonaan löydät painetusta Maatilan Pellervosta.