Maatila taipuu moneen – myös sosiaalityöhön. Isokummun lammastila tuottaa lihan ja villan lisäksi green care -palveluita.
Kymmenisen vuotta sitten Satu Kumpulainen sairastui vakavaan masennukseen. Eläimet pitivät sairastuneen elämässä kiinni. Hevoset ja lemmikkilampaat oli hoidettava, vaikka mikä olisi.
”Olin sairaalahoidossakin. Mutta huomasin, että parhaan avun sain omilta eläimiltä ja niiden kanssa puuhastelulta. Eläinten ja lasten ansiosta en antanut periksi.”
Kumpulainen sanoo pettyneensä nykypäivän terveydenhuoltoon, lääkitsemiseen ja yhä laitosmaisempaan otteeseen. Hän arvostelee potilaan roolia ja toivoo sen muuttuvan enemmän asiakkaan rooliksi. Ainakin kun on kyse esimerkiksi mielenterveydestä ja kuntoutuksesta. Hän tarjoaa toisenlaisia tapoja hoitaa mielenterveyttä, ennaltaehkäistä ongelmia ja tukea ihmisten kuntoutumista nyt myös itse. Työympäristönä on maatila ja työtovereina lampaat.
”Maatilaympäristön ja eläinten hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on paljon tutkittua tietoa. En perusta toimintaani vain omiin kokemuksiini, vaikka on tietenkin hyvä, että olen myös itse kokenut eläinten parissa ekemisen voiman.”
Lillemår -uuhi käpsehtii vahvistamaan emäntänsä viestin. Se nojaa otsaansa Kumpulaisen kasvoihin ja saa hetken pysähtymään.
KIRSI HAAPAMATTI, teksti ja kuvat
Koko juttu lokakuun painetussa Eläin-liitteessä.
Tutustu green careen myös: http://www.gcfinland.fi.
