Hilpanmäen tilalla Parikkalassa on viljelty maata ja pidetty karjatilaa lähes 300 vuotta. Saman suvun hallussa olleen tilan nykyinen isäntä Pauli Paajanen sai tarpeekseen, mursi perinteet ja nyt tilalla lentelee fasaaneja. Yksi syy muutokseen oli Suomen EU-jäsenyyden mukanaan tuoma byrokratia.
Haulikon laukauksen kaiku kiertää pellolta metsän reunan kautta takaisin ja kuivettuneen heinikon keskeltä kahahtaa lentoon pari fasaania.
“Ei osunut”, harmittelee Ossi Pelkonen.
“Yritetään vielä”, isäntä Pauli Paajanen tuumaa.
Miehet seuraavat tarkasti fasaanien pakoa niiden suojaksi pellon reunaan varta vasten istutettuun maissirivistöön. Parimetrinen kuiva maissikaislikko huojahtelee suhisten, kun fasaanit sukkuloivat sen läpi suoraan ojaan. Suoja on niille mainio. Ojan pohjalla olevan veden päälle on taipunut tiivis heinäkatto ja fasaanit sukeltavat kuin raketit pitkin ojaa.
Paajanen, Pelkonen ja noutajan tehtäviä hoitava Toivo-koira eivät näe lintuja, vain heinien vikkelät liikkeet. “Otatteks` työ molemmin puoli ojjoo”, Toivon emäntä Reetta-Kaisa Pelkonen kysyy?
Miehet ottavat. He kulkevat ojan molemmilla puolilla ajaakseen fasaanit piilostaan. Toinen fasaaneista kahahtaa lentoon ojan suojista, kuuluu laukaus ja lintu putoaa maahan kesken lennon. Toivo on tohkeissaan. Saatuaan emännältään käskyn se ampaisee peltoaukealle ja tuo saaliin metsästäjille. Se on tehnyt hyvin sen, mihin se on koulutettu: noutamaan. Lajissaan 7-vuotias Toivo on useaan kertaan palkittu valio ja tottelee emäntänsä käskyjä mukisematta. Toivo noutaa ja ajaa – tekee mitä siltä metsästettäessä vaaditaan.
TARJA AHOKAS, teksti
ARI NAKARI, kuva
Lue koko juttu tammikuun 2015 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea jutun myös e-lehdestä osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi
