Vaaditaanko viljelijää hankkimaan erilaisia lupia ja pätevyyksiä, jotta eläinten tuotanto-olosuhteet paranisivat? Vai onko kyse vain virkamiesten työllistämisestä. Sitä kysymystä olisi syytä pohtia.
Yrittäjät joutuvat viranomaisten kanssa tekemisiin huomattavasti keskivertokansalaista enemmän. Erilaisia lupia ja hyväksyntöjä täytyy hakea ja uudistaa määrävälein.
Somerolainen luomulammastilan isäntä Lasse Näykki kyseenalaistaa, onko kaikki lupabyrokratia tarpeellista. Palveleeko se maatalousyrittäjää tai kuluttajaa, vai onko kyse vain viranomaisten pompottelusta ja virkamiesten työpaikoista.
”En valita valittamisen takia. Heräsin tähän tilanteeseen viime vuonna, kun byrokratiaa tuli niin monelta taholta. Se aiheuttaa vaivaa ja kustannuksia, eikä edistä itse työtä”, hän kertoo.
Näykki laski maksaneena viime vuonna noin 2 000 euroa viranomaismaksuja ja niiden lisäksi vielä vapaaehtoisia ohjelmamaksuja.
Hän saa arvonlisäverollisena noin sata euroa yhdestä karitsasta, kun hän myy sen. Viime vuoden viranomaismaksuihin upposi siis 20 karitsan myyntitulot.
”Kolme viimeisintä maa- ja metsätalousministeriä ovat kaikki puhuneet ensimmäisissä puheissaan byrokratian purkutalkoista. Mihin se hyvä ajatus hukkuu? Suojelevatko virkamiehet omia työpaikkojaan? Luulisi että hekin haluaisivat tehdä oikeita töitä, kuten eläinsuojelua. Nyt ei edistetä eläinten hyvinvointia vaan paperin kulutusta”, Näykki kritisoi.
HELENA ANTTILA-LINDEMAN, teksti ja kuva
Lue koko juttu painetusta helmikuun 2015 Maatilan Pellervosta.
