Suomen Sikayrittäjät ry:n kymmenvuotisjuhlassa iloittiin yhdistyksen saavuttamaa vaikuttavuutta ja murehdittiin sikatalouden huonoa kannattavuutta.
Suomen Sikayrittäjät juhlistivat syntymäpäiväänsä maaliskuussa Huittisissa – Suomen sikaisimmassa kunnassa, jossa yhdistys alun alkaen perustettiinkin.
Osin ristiriitaisissa tunnelmissa alkaneen yhdistyksen toiminta on vakiintunut.
”Meidät otetaan jo vakavasti ja mielipiteitämme kuullaan myös päätöksenteossa”, yhdistyksen puheenjohtaja Martin Ylikännö arvioi.
Sikatalous on edelleen yksi Huittisten kivijaloista, sillä sen osuus kunnan työvoimasta on poikkeuksellisen korkea, peräti 11 prosenttia. Sikabisnes on myös synnyttänyt seutukunnalle hyvin monipuolista yrittäjyyttä.
Sikatilojen määrä on kutistunut viidessä vuodessa kolmanneksella, mutta eläinmäärä on pysynyt miltei ennallaan. Porsaita röhkii Huittisissa edelleen 76 000 kappaletta.
”Sikatalouden kylkiäisenä Huittisissa toimii biokaasulaitos, joka on saatu toimimaan hyvin ja ideaa on viety muuallekin”, Huittisten elinkeinojohtaja Eila Törmä ylpeilee.
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jari Leppä (kesk.) näkee biotalouden mahdollisuudet merkittävinä.
Karjatalouden ohella metsä on Suomelle merkittävä bioresurssi, jota osataan hyödyntää hyvin pitkäjänteisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä uusien innovaatioiden ansiosta.
”Vielä olemme pitkälti fossiilitalouden varassa ja matkustajan roolissa. Biotalouteen siirtymällä voidaan päästä kuljettajan paikalle”, Leppä luonnehtii. Tässä maatalousyrityksillä on keskeinen asema.
Leppä on harmissaan, että joutavan byrokratian määrää ei ole EU:ssa onnistuttu karsimaan. ”Kansallinen täytäntöönpanokin kaipaa uudistamista, sillä meillä on rutkasti meille täysin sopimattomia säädöksiä. Esimerkiksi uuteen ympäristötukeen sitoutuvat eivät edes tarkkaan tiedä, mihin sitoutuvat”, Leppä kuvaa.
Sianlihantuotannossa eletään vaikeita aikoja Venäjä-pakotteiden vuoksi. Uusia markkinoita on haettava sinnikkäästi. Onneksi onnistumisen mahdollisuudet ovat kuitenkin hyvät, sillä tuote on laadukas, turvallinen ja tautivapaa.
”Meillä on maailman paras raaka-aine, jota valitettavasti halutaan myydä mahdollisimman halvalla”, Leppä kärjistää. Hänen mielestään meillä piiloudutaan liiaksi kilpailulain taakse ja annetaan turhaa löysää elintarviketuonnille.
Lue koko juttu painetusta toukokuun 2015 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana voit lukea sen myös Maatilan Pellervon e-lehtiarkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
MARJA HEIKKILÄ, teksti ja kuva
