Amerikkalainen eläinlääkäri, eläinten käyttäytymisen asiantuntija kiertää ympäri maailmaa opastamassa karjaihmisiä eläintä ymmärtävään käsittelyyn. Hoitaja voi antaa eläimelle palkintona taputusten sijaan vapaata tilaa.

 

Tiedätkö, mitä vieressäsi istuva ihminen ajattelee, kysäisee charmikkaasti harmaantunut mies. Kukapa sellaista tietäisi. Vierustoverin päässähän voi liikkua mitä vain. Sama pätee lehmään navetassa tai laitumella.

”Kuvittelemme, että se kokee asiat samoin kuin ihminen ja käyttäytyy siksi tietyllä tavalla. Väärin! Luulemme sen olevan onnellinen tai vastaavasti kärsivän jostain itsellemme vaikeasta asiasta, mutta sitäkään me emme voi tietää”, amerikkalainen eläinlääkäri, eläinten käyttäytymisen asiantuntija Don Höglund korostaa.

Höglund on tullut Lammille pitämään pienen kurssin nautojen käsittelystä. Aamupäivän teoriaosuuden jälkeen oppeja harjoitellaan käytännössä ViehKo Oy:n Silpolan lypsykarjatilalla.

Yhtä vähän kuin vierustoverimme ajatuksia voimme ennakoida naudan reaktioita. Jotain voimme päätellä siitä, että se saaliseläimenä pyrkii pakoon paineisesta tilanteesta, mutta aina emme edes käsitä, mikä on naudalle pelottava tilanne.

Höglund kuvailee, miten pystymme näkemään naudan huomion suunnan seuraamalla sen korvien liikkeitä, vaikka sen tulevaa toimintaa emme pystyisikään ennustamaan.

”Voimme kuitenkin opettaa lehmää jo vasikasta pitäen ihmisen käsittelyyn ja navetan rutiineihin, luottamaan meihin. Se oppii seuraamaan ohjeitamme, miten toimia”, eläinten käyttäytymisen lähettiläs sanoo.

Hän arvostaa karjanhoitajia, jotka käyttävät hyväksi ajan vasikasta ensimmäiseen poikimiseen. ”Se on pitkä aika ja paras vaihe hoitajan ja eläimen yhteistoiminnan hiomiseen.”

 
Amerikkalainen eläinlääkäri, eläinten käyttäytymisen asiantuntija Don Höglund on pohtinut paljon nautojen käyttäytymistä. Hän kiertää laajasti kertomassa, miten vapaana olevia nautoja voidaan opettaa toimimaan ihmisen haluamalla tavalla. Parhaiten eläin toimii, kun sen ei tarvitse pelätä ja ohjaajat antavat eläimelle yhtenäisiä ohjeita ja tilaa.

Vähäeleisesti ja rauhallisesti

 

Don Höglund ei pidä opettamiaan asioita poppakonsteina. Hän ei halua kutsuttavan itseään lehmäkuiskaajaksi vaan sanoo, että kaikki hänen opettamansa asiat ovat olleet tiedossa aikaisemminkin.

Hän on vain tuotteistanut menetelmän käytännön olosuhteisiin osittain yhdessä muiden eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin asiantuntijoiden kanssa.

Kaikessa eläinten käsittelyssä Höglund korostaa käsitteitä ’matala energia’ ja ’negatiivinen vahvistamien’. Aamupäivällä hän näyttää lyhyen filminpätkän, jossa hoitajien pienet eleet ja rauhallisuuden merkitys näkyvät selvästi.

Lehmää yritetään ohjata esittelykehästä pois portin kautta. Sitä suurieleisesti esitellyt, takaselkään kovakouraisesti taputellut mies pelottaa lehmää ja hänen ohjauksensa epäonnistuu. Sen sijaan rauhallisina tilannetta seuranneet avustajat toimivat ryhmänä ja saavat lehmän kävelemään oikeaan suuntaan eläintä koskemattakaan.

”Katsokaa, kuinka he astuvat taaksepäin ja antavat lehmälle tilaa, kun se liikkuu oikeaan suuntaan. Lehmä saa palkinnon siitä, että sen välittömästä läheisyydestä poistutaan. Silloin se menee helposti ohjattuun suuntaan. Eläintä takaa kävellen jahtaava mies taas saa aikaan eläimessä pakokäyttäytymisen”, Don Höglund analysoi filmin sanomaa.

Vähäeleisyys edustaa tässä matalaa energiaa ja stressin vähentäminen eläimestä poispäin siirtymällä taas negatiivista vahvistamista.

Eläinten opettamisessa tärkeitä välineitä ovat hoitajien keskinäinen ryhmätyöskentely ja yhtenevät, rauhalliset liikkeet. Kun Höglund kiertää opettamassa viljelijöitä tai muita ammattilaisryhmiä hän haluaa, että eläimiä karsinassa käsittelevät ymmärtävät olevansa tiimi.

Kaksi henkilöä ohjaamassa juuri vierotettuja vasikoita on hyvä lähtökohta päivän käytännön opiskelulle. ”Kumpi teistä on johtaja? Don Höglund varmistaa. Hän pyytää, että vasikoita siirretään karsinassa ohjeiden mukaan.

Pienillä, yhteisesti sovituilla kehon liikkeillä, asennon muutoksilla ja ystävällisillä eleillä kurssilaiset saavat ryhmän eläimet liikkumaan rauhallisesti kokonaisena ryhmänä, pystyvät erottamaan laumasta yhden vasikan tai vaikkapa jokaisen vasikan eroon toisistaan. Ei ryntäilyä, ei paniikkia.

 

Lehmän oma alue

Ahtaat paikat, melu ja muun muassa äkillisesti liikkuvat ihmiset ovat naudalle pelottavia. Se ei pysty hallitsemaan tilannetta vaan haluaa pois tällaisesta ympäristöstä. Jos se ei pääse, se stressaantuu. Näin käy myös tilanteessa, jossa eläin ei voi väistää lauman hierarkiassa korkeammalla olevaa eläintä.

MAIJA KYRÖ, teksti ja kuvat

Lue koko juttu lokakuun 2015 painetusta Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana voit lukea sen myös Maatilan Pellervon E-arkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehti.fi.

 

Jaa artikkeli