Parkanolainen metsänomistaja Tapio Kalli on muokannut osan talousmetsistään riistalle suotuisiksi elintiloiksi. Riistapainotteinen metsänhoito lisää myös ympäristön monimuotoisuutta.
- Timo Kallin metsät sijaitsevat Suomen eteläisimpien riekkoparvien elinalueella Parkanossa.
Polku Tapio Kallin riistametsälle kulkee läpi 4–5 hehtaarin kokoisen sekametsän. Metsä hakattiin 1950-luvulla ja sen jälkeen sille on tehty useampia harvennuksia. Kauniissa ja ilmavassa metsässä on runsas aluskasvillisuus; valtalajina on mustikka, mistä kanalinnut kiittävät.
Vanhan talousmetsän jälkeen vastaan tulee raivattu metsäalue jämerine ylispuineen. Osa haavoista on jätetty maahan, sillä ne ovat kanalintujen, jänisten ja pikkujyrsijöiden lempiruokaa.
Taaempana pilkottaa 7–8 hehtaarin suoalue, jonka Kalli ennallisti lintujen, nisäkkäiden sekä kasviston rikastuttamiseksi. Suolta on ojat tukittu ja puusto raivattu kokonaan pois, vain nuori reunuskuusikko jätettiin suojaksi linnuille.
Heikkotuottoisen talousmetsän raivauksesta on kaksi vuotta, mutta jo nyt alue vihjaa muuttuneen olomuotonsa mahdista. Elämä suolla ja sen laitamilla on vilkastunut. Suoaukio on valmis riekkojen tulla.
Ennallistaminen palautti suokasvit tutuille kasvupaikoilleen.
”Tästä metsästä ei ollut taloudellista hyötyä. Vaikka olisin tehnyt millaisia toimenpiteitä, tuotto olisi jäänyt kuutioon hehtaarilta. Tarkoitus on, ettei tätä jatkossa hoideta millään tavalla, vaan alue saa kehittyä omia aikojaan. Näin monimuotoisuus lisääntyy ja tänne tulee hyvät elinolosuhteet eläimille”, hän perustelee.
Kalli on luonnonystävä ja riistamies, jonka oma metsästysharrastus tosin on viime vuosina vähentynyt – uskollinen kanalintukoirakin alkaa olla jo eläkeiässä. Hänelle on kuitenkin merkityksellistä vaalia metsäneläinten elinoloja. Innostusta lisää sekin, että hänen metsänsä sijaitsevat Suomen eteläisimpien riekkoparvien reviirillä Parkanossa Pirkanmaalla.
”Uskon, että riista alkaa lisääntyä aika pian. Tämä metsä tulee olemaan parhaimmillaan parin vuoden kuluttua. Alue antaa hyvät olosuhteet riekolle, samoin kuin teerille ja muille kanalinnuille. Viime vuonna näin täällä jo 70–80 teeren parven. Suokasvillisuus houkuttelee myös hirviä.”
Lue koko juttu lokakuun 2015 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös Maatilan Pellervon E-arkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehti.fi.
SIRPA PALOKARI, teksti
ANTTI SARAJA, kuvat
