Pikkuvasikoiden hoito on oma opinlajinsa. Teoriassa opittu tieto jalostuu taidoksi vasta pitkän kokemuksen kautta. Hoitajien tärkein aisti on hioutunut karjasilmä.

Virkuiset vasikat nyhjäävät oitis kimpussa, kun tuttu hoitaja pujahtaa karsinaan. Yksi kiskoo puntista, toinen imee peukkua. Nämä 2–4 viikon ikäiset vasikat ovat tulleet Marjaleena ja Ossi Mäkelän tilalle muutama päivä sitten ja juuri nyt on tiiviin seurannan kausi. ”Kaikki pitäisi saada juomaan tutista ja löytää joukosta ne, jotka syystä tai toisesta eivät ole tutille tulleet”, Marjaleena Mäkelä kertoo. Näitä hommia ei voi siirtää huomiselle, sillä vuorokauden energiavaje voi olla hentoiselle vasikalle kohtalokas.

Juomaharjoitusten ohella pikkuisten osaston lattia on siivottava ja kuivitettava kolmesti päivässä. Lisäksi on tarkkailtava mahdollisia sairauksia. Nopealla puuttumisella torjutaan parhaiten tartuntojen paisumista epidemioiksi. Vasikoiden kotiutumisen jälkeen on nupoutusurakan vuoro.

”Eläinaineksen laatu on kohentunut viime vuosina. Nyt A-tuottajien vasikkavälityksestä tulevista eläimistä 99 prosenttia on priimakuntoisia. Näin ei ole valitettavasti aina ollut”, Marjaleena sanoo.

Mikäli kuormaan on lastattu yksi sairas eläin, se saattaa pahimmillaan sairastuttaa koko tilan eläimet. Vaikka vasikkaryhmillä on erillisilmastointi, se ei riitä pysäyttämään ärhäkimpiä viruksia.

Terveystilanne on ollut viime ajat hyvä, jopa erinomainen. Mäkelän vasikoista eläinlääkäri käy ottamassa jokaisesta ikäryhmästä syväsivelynäytteitä, jotka tutkitutetaan Eviralla. ”Toimenpide maksaa eikä ole pakollinen, vaan eniten on kyse omasta mielenrauhasta. Haluan tietää, millaisia virus- ja bakteerikantoja on liikkeellä ja varmistua, ettei antibiooteille resistenssejä kantoja ole kehittymässä”, Ossi korostaa.

Vasikoiden terveydentilaa on seurattava herkeämättä. ”Onneksi kokemus on tuonut varmuutta ja harjaannuttanut karjasilmän huomamaan orastavatkin oireet”, Marjaleena lisää.

MARJA HEIKKILÄ, teksti ja kuva

Lue koko juttu tammikuun 2016 painetusta Eläin-liitteestä. Tilaajana voit lukea sen myös Maatilan Pellervon e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli