Pelkkien kevätviljojen viljely on tullut tiensä päähän, sanoo ProAgrian Sari Peltonen. Yksipuolinen kevätviljojen viljely on saanut keskisadot junnaamaan paikoillaan vuosikausia. Samaan aikaan kannattavuus on painunut pahasti pakkaselle.
Valtakunnan keskisadoilla laskettuna viljan viljelyn kannattavuus on kolmena vuonna peräkkäin ollut miinusmerkkinen. Viljan hinta on nyt pysynyt 140–160 eurossa tonnilta. Ei ole näköpiirissä, että se muuttuisi. Hyvää on tietysti se, ettei hinta ole merkittävästi laskemassakaan. Mutta toivottua harppausta huippuhintoihin ei ole myöskään tiedossa, jollei tule aivan poikkeuksellisia sääkatastrofeja, ProAgrian palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen toteaa.
Vuonna 2007 viljasta maksettiin hyvin. Sen jälkeen markkinat ovat sopeutuneet ja tasoittuneet. Samaan aikaan viljasato on edelleen vaihdellut vuosittain, mutta kasvavaa trendiä ei ole näkynyt.
Jotta viljan viljely on kannattavaa, satoa pitää tulla vähintään 5–6 tonnia hehtaarilta. Keskisadot ovat jääneet kauaksi tästä.
Markkinariskien hallinta on ammattitaitoa. Sitä, että jo keväällä tietää, mihin tarkoitukseen tuottaa ja mitkä ovat laatutavoitteet juuri tällä lohkolla.
Kaikki lähtee pellon kunnosta
Helppoja niksejä ei kannattavuuden parantamiseksi ole tarjolla. Peltosen resepti on parantaa viljelyvarmuutta eli sitä, että sato onnistuu oli kesä sitten kuiva tai märkä. Viljelyvarmuuteen vaikuttavat oleellisesti pellon kunto ja viljelyn monipuolisuus.
”EU:n myötä tulivat hehtaarikohtaiset tuet. Silloin otettiin käyttöön kaikki mahdolliset pellot, myös heikkotuottoiset”, Peltonen sanoo.
Hän kannustaa nyt hyödyntämään ympäristökorvausjärjestelmän vaatiman peltomaan laatutestin. Huipputuottoisiin, yli 5 000 kilon hehtaarisatoja tuottavien lohkojen viljelyyn kannattaa panostaa tosissaan. Keskinkertaisilta, 3 000–5 000 kilon lohkoilla kannattaa miettiä, mistä kiikastaa. Voi esimerkiksi käyttää Neuvo 2020 -palvelua ja kaivaa asiantuntijan kanssa kuoppia peltoon selvittääkseen, miksi se ei kasva.
Alle kolme tonnia tuottaville lohkoille Peltonen ei väkisin kylväisi viljaa. Näiltä lohkoilta arvioidaan, auttaako kunnostus esimerkiksi salaojitusta uusimalla vai onko lohko niin metsän varjostama, että se kannattaa suosiolla jättää reserviin riista- tai luonnonhoitopelloksi.
”Viime kesänä oli ongelmia vesitalouden kanssa. Nyt routa todennäköisesti parantaa tilannetta ja ensi kesän voi antaa vain mennä. Sillä perusongelma ei kuitenkaan maasta poistu. Ehdottomasti kannattaa miettiä, mitä tehdä. Varsinkin, kun tukijärjestelmä antaa siihen mahdollisuuden”, Peltonen muistuttaa.
Joskus riittää salaojituksen parantaminen, jotkut lohkot tarvitsevat syväjuurisia kasveja kiertoon mukaan, jotta maan rakenne pikku hiljaa kohenee.
SAARA LIESPUU, teksti ja kuvat
Lue koko juttu painetusta helmikuun 2016 Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
