Kari Vepsä, 63, tunnetaan sekä laulajana että ongelmahevosten kouluttajana. Lisäksi hän pitää Karkkilassa kilpa- ja valmennustallia ja kilpailee lännenratsastuksessa kansainvälisellä tasolla.
Hyvistä hevosmiestaidoista puhutaan paljon, mutta mistä siinä on loppujen lopuksi kysymys? Monet sanovat, että pitää osata lukea hevosta, mikä ei taida olla niin helppoa kuin voisi luulla.
”Jos haluaa oppia lukemaan hevosta, on peruslähtökohtana se, että on kiinnostunut hevosesta. Hommassa pitää olla sydän mukana”, toteaa Kari Vepsä, joka kohtaa ja kouluttaa satoja erilaisia hevosia vuodessa kotitallillaan ja erilaisissa tilaisuuksissa ja näytöksissä.
”Tähän työhön ei ole myöskään selkeää ohjekirjaa. Jokainen hevonen on oma yksilönsä, jota pitää tutkia ajan kanssa.”
Kari Vepsä on ollut eläinrakas lapsesta saakka ja kiinnostunut siitä, miten eläinten kanssa kommunikoidaan.
”Vietin lapsuudessani kesiä ukin luona Ilomantsissa. Hänellä oli työhevosia, joita pääsin ajamaan ja taluttamaan. Kotona meillä ei ollut hevosia. Asuimme Pieksämäellä, missä isä toimi junanlähettäjänä Siikamäen asemalla ja äiti hoiti pientä maatilaa lehmineen. Ratsastelin välillä vasikoilla, mutta siitä äiti ei oikein tykännyt. Kävin sitten ratsastamassa lähitallien hevosilla.”
”Monen ongelman takana on se, että hevosen peruskoulutus on jäänyt liian vähälle. Toinen perusongelma on se, että hevonen ei ymmärrä ihmistä hyväksi johtajaksi”, Kari Vepsä toteaa.
Lento haastoi kouluttajaksi
Kiinnostus hevosiin syttyi uudestaan 1980-luvun alkupuolella, jolloin Vepsä aloitteli ratsastusta Sirkka Putuksen tallissa Haminassa.
”Kun vanhin tyttäreni Siri tuli poni-ikään, meillä ei puhuttu kotona mistään muusta kuin poneista ja hevosista. Ensimmäinen hevonen, jonka sitten ostin, oli suomenhevonen nimeltään Lento. Tamma oli tallissa ensimmäiset kaksi viikkoa ihan kunnolla, mutta alkoi sitten käyttäytyä huonosti. Se puri ja potki ja runttasi ihmisiä boksin seinää vasten”, kuvailee Vepsä.
”Hevonen tuli Luumäeltä pienestä tallista, jossa oli vain kaksi hevosta. Uudessa, suuressa tallissa oli hälinää ja hulinaa, joten hevonen stressaantui. Se halusi yksinkertaisesti olla rauhassa. Lopulta tallinpitäjä ilmoitti, että jos hevonen ei korjaa tapojaan, saa se lähteä muualle.”
Sen jälkeen Vepsä alkoi tehdä hevosen kanssa harjoituksia ympyrätarhassa, mikä muuttikin sen käytöstä. Lennosta tuli lopulta varsinainen monitoimihevonen, jolla ajettiin tilausajoja. Siri-tytär hyppäsi sillä esteitä ja Vepsä itse harjoitteli tammalla lännenratsastusta.
Haminaan Vepsä oli mennyt työn perässä. Hän työskenteli siellä tietotekniikan lehtorina aina vuoteen 1992 saakka. Sen jälkeen hän omistautui kokonaan laulamiselle ja hevosten kanssa työskentelylle. Vepsä alkoi ajatella oman paikan ostamista, missä hän voisi ottaa hevosia koulutukseen ja harjoitella kunnolla lännenratsastusta.
”Laulaminen ja työ hevosten kanssa jakaantuu nykyään puoliksi. On tehtävä laulukeikkoja, jotta voi pitää hevosia. Työskentely hevosten kanssa on enemmän elämäntapa”, Vepsä toteaa. Vuodesta 2000 saakka hän on asunut Karkkilassa, missä hän pitää vaimonsa Maijan kanssa KV-Stable-kilpa- ja valmennustallia.
RIITTA SAARINEN, teksti
ANTTI SARAJA, kuvat
Lue koko juttu painetusta helmikuun 2016 Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
