Professori Erkki Lähde on ollut useasti metsäkeskustelun myrskyn silmässä. Viisi vuotta sitten hänen koealoilleen iski kuitenkin ihan oikea myrsky, joka tuotti ainutlaatuista tutkimusmateriaalia.
Onneksi näissä tutkimushommissa ei ole ikärajoitusta”, Erkki Lähde naurahtaa. Ikävuosia on kertynyt mittariin jo 78. Hiljattain Lähde suoritti mittauksia pitkäaikaisen työtoverinsa Olavi Laihon kanssa, joka on jo 82-vuotias.
Vessarin koekentällä Pirkanmaan Mänttä-Vilppulassa tuoksuu metsälle. Ensi kertaa lähde saapui näihin maisemiin vuonna 1981. Metsäntutkimuslaitos oli tutkinut alueella luontaista metsänuudistusta ja taimikonhoitoa 1950- ja 1960-luvuilla. Sitten alue oli jäänyt oman onnensa nojaan.
”Totesin, että onpa hienot koekentät, jotka olivat kehittyneet monimuotoiseksi sekapuustoksi. Ne sopivat erinomaisesti erilaisten metsänkäsittelyjen vertailuun.”
Alue jaettiin noin sataan neljänneshehtaarin suuruiseen koeruutuun. Niitä ryhdyttiin hakkaamaan mitä moninaisimmin tavoin. Alueella tehtiin nykyisin metsänhoidossa vallitsevana käytäntönä olevaa alaharvennusta, jossa pienimmät puut harvennetaan pois ja suurimmat jätetään kasvamaan, kunnes ne poistetaan avohakkuulla.
Osalla ruuduista puolestaan tehtiin päinvastoin eli poistettiinkin isoimpia puita. Yksi tutkimuksen tavoite oli kehittää malleja niin sanottuun metsän jatkuvaan eli erirakenteiseen kasvatukseen, jossa metsää kasvatetaan ja uudistetaan jatkuvasti yhtä aikaa.
”Kokeilimme myös ehdottomasti kiellettyä määrämittahakkuuta, jossa kaadetaan taloudellisesti tuottavimpia puita ilman metsänhoidollisia kriteereitä.”
Mänttä-Vilppulan koealoilla on tutkittu pitkään luontaista uudistumista.
Kutsumustyö
”Olavin kanssa tunnemme toisemme jo 60-luvulta. Näitä samoja koealoja olemme mitanneet varmaan kymmeneen kertaan.”
Erkki Lähde jäi eläkkeelle Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) professorin virasta vuonna 2003. Senkin jälkeen hän on julkaissut kymmeniä tutkimusraportteja.
”Sitä voi sanoa kutsumukseksi. Koen, että metsien käsittelyyn pitäisi saada monenlaisia korjauksia. Tämä on myös kauhean mielenkiintoista.”
Tähän mennessä Vessarin ja läheisen Honkamäen koekentillä on tehty kahdesta kolmeen hakkuuta. Viimeisellä hakkuukierroksella tasarakenteiseksi käsiteltyjen ruutujen kiertoaika tuli päätökseen. Silloin osa näistä koeruuduista uudistettiin avo- tai suojuspuuhakkuilla ja osalla kiertoaikaa pidennettiin.
Vilppulan ja Ruoveden koekentät ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen monipuolisia ja laajoja. Niiltä on saatu nykymetsänhoidon kannalta hämmentäviä tuloksia alusta alkaen. Ensimmäinen havainto kyseenalaistaa nykymuotoisen risusavotoinnin, jota valtiokin tukee vuosittain kymmenillä miljoonilla euroilla.
”Paras tuotos on ruuduilla, joilla ei ole aikoinaan tehty taimikonhoitoa.”
Nyt, kun tasarakenteisen metsänkasvatuksen koko kiertoaika on käyty läpi, voidaan todeta, että jatkuvassa kasvatuksessa puuntuotos on vähintään kymmenen prosenttia suurempi ja myös arvokasta tukkipuuta on saatu enemmän. Lisäksi esimerkiksi uudistamiskuluja ei ole lainkaan, jolloin taloudellisen kannattavuuden ero on huomattava. Myös metsän monikäyttöarvot säilyvät paremmin kuin tasarakenteisesti hoidettavissa ja avohakkuulla uudistettavissa metsissä.
Kaikkein paras taloudellinen tuotto on saavutettu pannaan julistetuilla määrämittahakkuilla.
SAMPSA OINAALA, teksti
TOMMI TAIPALE, kuvat
Lue koko juttu painetusta marraskuun 2016 Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
