Maria Pero, 26, ja Aki Laaksonen, 28, viljelevät kahden maatilan kokonaisuutta ilo pinnassa. innostunutta yrittäjäparia leimaa kokeiluhenkisyys: joka vuosi viljelyyn otetaan uusia kasveja. Uuden etsiminen on elinehto – peltokasvien tulevaisuus nojaa erikoiskasveihin.
Kuminaa, öljypellavaa, sokerijuurikasta, pakastehernettä ja tärkkelysperunaa. Vadelmaa, tyrniä ja parsaa.
Tässä on vain osa Kivilän ja Kylä-Peron tilojen viime kasvukauden lajikirjosta. Miten näin monen kasvin paletin pystyy pitämään aikataulullisesti ja työmäärällisesti näpeissään?
”Totta kai tämä vaatii paljon suunnittelua eikä yksin tekemällä selviä. Vanhat isännät ovat aivan korvaamaton apu. Lisäksi teen yhteistyötä samaa kasvia viljelevien kanssa. Se tuo joustoa ja tehokkuutta”, Aki Laaksonen kertoo.
Koneurakointiin hän suhtautuu suopeasti. Esimerkiksi sokerijuurikkaan kylvää yhteistyökumppani. Laaksonen tekee myös itse koneurakointia kuten kylvöjä ja ruiskutuksia.
Viljelijän työssä kaikki lähtee kirjoituspöydän äärestä, hyvästä suunnittelusta. Kasvit pitää valita niin, että niitä ehtii hoitaa eivätkä kaikki valmistu samaan aikaan. Optimaalisella viljelykierrolla saa kerrytettyä sadon määrää ja pienennettyä rikkakasvipainetta.
Monialaisen tuotannon vahvuus on siinä, ettei kaikki ole yhden kortin varassa, sillä aina jokin laji onnistuu. ”Tai sitten kaikki menee tasaisen huonosti”, Laaksonen virnistää.
”Kaikki tuotanto on sopimusviljelyä ja kilohinta ennakkoon tiedossa, mikä lisää talouden ennustettavuutta. Kiinteässä hinnoittelussa ei välttämättä saa huippuhintaa, mutta sadolle on varma ostaja.”
Lue koko juttu huhtikuun 2018 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
