Säilörehusadon tarkka mittaaminen on haastavaa. Satotieto kuitenkin tarvitaan, jotta päästäisiin kiinni tuotannon kannattavuuden laskentaan.

ProAgria Oulun nurmiasiantuntija Olli Valtonen on perehtynyt säilörehusadon mittaustekniikoihin. Hänen mielestään uusia toimintatapoja tarvitaan, jotta nurmentuotantoa saadaan tehostettua.

”Tarkin mittaustapa on ajosilppuriin liitetty satotasomittari. Sillä saadaan sadon määrän lisäksi selville kuiva-aineen, kuidun ja valkuaisen määrät. Kyseisiä laitteita on Suomessa vielä melko vähän, mutta ne yleistyvät”, Valtonen arvelee.

Sadon määrän ja laadun mittaaminen tapahtuu ajosilppurin torvessa NIR-infrapunatekniikalla. Laite lukee ohikulkevaa rehumassaa 17 kertaa sekunnissa. Eräs Pohjois-Pohjanmaalla toimiva rehunkorjuuyritys veloittaa mittauspalvelusta viisi euroa hehtaarilta.

”Asiakkaiden kannattaisi käyttää palvelu hyväkseen, sillä rehun määrän lisäksi koneesta saa samalla lohkokohtaiset satokartat. Satokartoista pystyy havainnoimaan useita satotasoon vaikuttavia tekijöitä, kuten ojituksen puutteet, tiivistymisen ja varjostuksen”, Valtonen kannustaa.

Paalaimiin tai noukinvaunuihin ei ole vielä kehitetty sadon infrapunamittausta.

 

Satotietoa satelliiteista

Pienkopterit ja lennokit tulevat melko pian nurmiviljelijänkin avuksi mittaamaan sadon määrää ja mahdollista lisälannoitustarvetta. Ilmasta tapahtuvat mittaukset perustuvat kasvuston lehtivihreän määrään. Myös satelliitteja on valjastettu samaan tarkoitukseen. Amerikkalainen FieldView-palvelu välittää jo satelliittikuviin perustuvaa tietoa viljelijöiden päätöksenteon tueksi. Satelliittikuvauksen ongelmana ovat kuitenkin pilvet.

Nurmilohkon satokartat pystyy muodostamaan myös Trimblen GreenSeeker ja Yaran N-Sensor-järjestelmillä. Sadon määrän mittaaminen näillä teknologioilla vaatii kuitenkin ylimääräisen ajokerran pelloilla ennen sadonkorjuuta. Järjestelmien tehokas käyttö edellyttää myös ajourien jättämistä nurmilohkoille.

 

Koko jutun löydät painetusta toukokuun 2018 Maatilan Pellervosta. Tilaajille koko lehti on saatavilla myös e-arkistossa www.pellervo-e-lehdet.fi.

 

Jaa artikkeli