Suomessa kuka tahansa voi pitää poroja. Paliskuntain yhdistys suosittaa, ettei poroja kaupattaisi tarhamaskoteiksi etelään. Suosituksesta kuitenkin lipsutaan rahan takia.
Kokeneet poroeläinlääkärit pitävät etelän oloja ja ympärivuotista tarhaamista porolle sopimattomana. Paliskuntain yhdistys etsii keinoja kieltää elävien porojen myyminen poronhoitoalueen ulkopuolelle.
Etelän porojen lukumäärää ei tiedetä. Vain poronlihan kasvatus ja pysyvä näyttelytoiminta, käytännössä kotieläinpiha, edellyttävät porojen pitopaikan rekisteröintiä tai ilmoittamista. Koska porot eivät kuulu eläintunnistusjärjestelmälain piiriin, niitä ei tarvitse ilmoittaa myöskään eläintenpitäjärekisteriin.
Itä-Suomessa aluehallintovirastoon on tullut yksittäisiä kyselyjä porojen ottamisesta. Kyselijöitä on ohjeistettu laittamaan poroille riittävän kokoinen ja muutenkin sopiva tarha, jossa myös hoitotoimet voidaan tehdä. Tarhan koosta ei ole olemassa säädöstä.
Läänineläinlääkäri Hanna Rintalan mukaan riittäväksi säänsuojaksi on katsottu tiheä metsikkö. Rakennettu säänsuoja on suositeltava, joskus välttämätönkin.
Ruokinnassa on neuvottu laittamaan heinähäkki sekä välttämään liiallista väki- ja säilörehun antamista. Sulaa juomavettä on oltava tarjolla.
”Näillä leveyspiireillä ja tarhaolosuhteissa ei pääsääntöisesti voida luottaa riittävän puhtaan lumen saantiin, kuten Lapissa vapaana olevilla poroilla”, Rintala sanoo.
Norjassa ja Ruotsissa poronhoito on rajattu saamelaisille. Suomessa poronhoitoalueella on noin 4600 poronomistajaa, joista alle tuhat on saamelaisia.
Aidassa porot kesyyntyvät ja tulevat syömään kädestä. Ira Honkosen mukaan kiinniottaminen on jo toinen juttu.
Etelän poroista on huoli pohjoisessa
”Tänne asti on kiirinyt tieto, että etelässä alkaa olla poroja enemmänkin. Meille pohjoisen eläinlääkäreille tulee säännönmukaisesti puheluita, mikä poroilla mahtaa olla, kun ne kuolevat käsiin”, Utsjoen kunnaneläinlääkäri ja vuoden 2014 vuoden eläinlääkäri ELL Marja Nuorgam sanoo.
Pieni rajattu tila on porolle stressi. Tarhaoloissa tautipaine kasvaa, kun virukset ja bakteerit pääsevät lisääntymään ja tarttumaan. Stressi aiheuttaa poroille esimerkiksi mahahaavaa.
”Olen nähnyt kuvia, joissa aitaus on likainen, ja maa, puut ja pensaat on kaikki syöty. Myös täällä on nähty, miten vaikeaa poroja on ruokkia ympäri vuoden niin, että ne voivat hyvin.”
Matkailuporojen elämä on Lapissakin toisenlainen kuin perusporojen, mutta kauden mentyä koittaa vapaus.
”Useimmiten omistajat asettavat eläimen hyvinvoinnin edelle ja päästävät kaikkein arvokkaimmat ajohärätkin kesäksi metsään.”
Itä-Suomen yliopiston selvityksen mukaan porotalous liitetään vapaaseen laiduntamiseen ja mahdollisuuteen elää lajinmukaista elämää. Porojen hyvinvointiin ei olla kiinnitetty samalla tavalla huomiota kuin tuotantoeläimillä, vaikka lisäruokinta ja tarhaaminen ovat lisääntyneet.
”Suurin osa aiheellisista eläinsuojeluilmoituksista on koskenut poroja, joita tarhataan ympärivuotisesti”, Nuorgam sanoo.
Lue koko juttu painetusta kesäkuun 2018 Maatilan Pellervosta. Tilaajana koko lehden löydät myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
