Metsäojan tila aloitti vuosituhannen vaihteessa ensimmäisenä Suomessa highlandinlihan suoramyynnin. Vähitellen uusi tuote löi itsensä läpi niin hyvin, että Metsäojalla päätettiin erikoistua sonnien kasvatukseen lihan riittävyyden varmistamiseksi.
Haikkureliefi toivottaa Juupajoen Metsäojalle tulijat tervetulleeksi jo portilla. Samalla katse kiinnittyy puiden takaa kurkistaviin pitkätukkaisiin sonnipoikiin. Laiduntavat eläimet ovat oivallinen käyntikortti, sillä lihakaupassa asioivat näkevät samalla, millaisissa olosuhteissa naudat kasvavat.
”On ehdoton etu, että laitumet sijaitsevat pihapiirin ympärillä. Se helpottaa eläinten päivittäistä hoitoa, ruokintaa ja seurantaa. Kaiken lisäksi meistä on mukavaa katsella eläinten touhuja samalla kun juomme aamukahvia”, isäntäpari Anja ja Pertti Pasuri kertoo.
Eläinten pitopaikka on ihanteellinen sikälikin, että peltojen reunustoilla on metsää, joka tarjoaa eläimille suojaa paahtavalta auringonpaisteelta ja tuivertavalta tuulelta.
Pasurit ovat kasvattaneet ylämaankarjaa jo yli 20 vuotta, ensin emolehmiä, ja viimeiset kymmenen vuotta pelkästään sonneja.
”Kaikkiaan eläimiä on kahdessa laumassa yli 80 päätä. Sen enempää emme voi karjaa kerrallaan pitääkään, koska tällä luvulla pysymme rehussa omavaraisena ja näin tiedämme, mitä eläimillemme syötämme.”
Pasurit tuottavat pelkästään ruoholla kasvatettua lihaa, viljaa ruokinnassa ei käytetä.
Monelle kuluttajalle tämä onkin tärkeä arvo, ja siksi periaatteesta ei tingitä.
Metsänojan Highland myy kaiken tuottamansa lihan suoramyyntinä.
”Vuosien ponnistelut ovat tuottaneet tulosta. Kysyntää riittäisi nykyisistä suuremmallekin lihamäärälle”, Anja Pasuri sanoo. Tilan päämarkkina-alueita ovat pääkaupunkiseutu sekä Tampereen ympäristö.
Anja ja Pertti Pasuri ovat suoramyynnin konkareita. Taina Koskisen tekemä haikkureliefi toivottaa tervetulleeksi Metsäojan tilalle.
Vitsistä todeksi
Ylämaankarjatiloja oli vielä 1990-luvulla Suomessa harvakseen. Anja ja Pertti Pasuri olivat kasvattajien etujoukoissa, sillä ensimmäiset pitkätukkanaudat tulivat tilalle vuonna 1997. Rotu valikoitui heille puoliksi sattumalta. Loppukesästä 1997 Pertti luki lehdestä ensimmäisen kerran Highland Cattle -rodusta otsikolla Kallis harrastus vai tulevaisuuden rahasampo?
”Illalla naapurin isäntä tuli kahville, ja Pertti näytti lehteä hänelle tokaisten, että noita muuten tulee sitten meille. Vieraan lähdettyä minun oli pakko kysyä, että ihanko olet tosissasi, sillä minustakin ne ovat kivannäköisiä”, Anja kertoo.
Asia tuntui molemmista niin kiehtovalta, että Pasurit ryhtyivät kiireen vilkkaan ottamaan selvää rodusta ja sen kasvatuksesta. Aika oli otollinen, sillä Anja ja Pertti olivat jonkin aikaa pyöritelleet mielessään tuotantosuunnan vaihtamista.
Pasurit aloittivat tilanpidon sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 1993 ja jatkoivat maidontuotantoa. Pienestä parsinavetasta ei kuitenkaan ollut toimeentulon lähteeksi EU-ajan Suomessa.
”Päivät olin vieraalla töissä, Pertti toimi puolestaan rakennusalan yrittäjänä. Aamut ja illat puursimme navetassa. Onneksi pappa oli paljon askareissa mukana, sillä ilman hänen panostaan emme olisi suoriutuneet”, Anja kiittää.
Suomeen oli keväällä 1997 perustettu Suomen Highland Cattle Club ry (SHCC), jonka sihteerille Pasurit soittivat. Sihteeri tuli maininneeksi, että nyt olisi sattumalta pari hienoa myynnissä, mutta niitä ovat muutkin jo kyselleet.
”Lähdimme heti seuraavana lauantaina katsomaan eläimiä, ja ihastuimme kesyihin, lempeäluontoisen oloisiin sarvipäihin”, Pertti toteaa.
Ihan siltä istumalta asiaa ei uskallettu päättää, sillä yksi eläin maksoi tuolloin yli 30 000 markkaa ilman arvonlisäveroa. Summalla olisi tuolloin saanut vähintään kolme hyvää lypsylehmää.
Yhden yön mietittyään Pasurit päättivät tehdä kaupat.
Lue koko juttu painetusta kesäkuun 2018 Maatilan Pellervosta. Tilaajana koko lehden löydät myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
