Vain kolme vuotta rakentamisen välissä ehti muuttaa konseptinavetan ja itse rakennetun hintasuhteet päinvastoin.
Karttulalaisten Mari ja Jari Kajanin ensimmäinen lihakarjakasvattamo on valmistunut neljä vuotta sitten ja toinen vastaava viime joulukuussa. Ensimmäinen on AtriaNaudan 256-paikkainen konseptinavetta ja toinen samanlainen kirvesmiesporukan tekemä itse kilpailutetusta tavarasta.
Ensimmäisen navetan suhteen ratkaisun rakentamistavasta määrittelivät puhtaasti kustannukset. Konseptinavetta maksoi noin 520 000 euroa ilman maansiirtotöitä, mutta kirvesmiesporukan rakentamana Jari Kajan arvioi hintalapun voineen nousta jopa 200 000 euroa suuremmaksi.
”Meillä rakennettiin jonkin aikaa hulvattoman kalliita navetoita”, Kajan sanoo.
Konseptinavetta oli tuolloin vuonna 2014 uutta ja se auttoi pudottamaan rakennuskustannuksia reilusti. Kajan pohtiikin, olisiko kustannusten nousu jatkunut edelleen ilman konseptinavetoita.
Kolme vuotta myöhemmin asetelma on kääntynyt toisinpäin, konseptinavetta olisi tullut itse rakennettua kalliimmaksi. Tarkkaa hintaeroa Kajan ei ole laskenut, mutta arvioi toisen navetan tulleen kymmenisen prosenttia edullisemmaksi. Samaan aikaan on rakennettu lämmintä konehallia, mikä vaikeuttaa kustannusten tarkkaa laskentaa rakennuksittain.
Molemmat ovat Lujabetonin toimittamista elementeistä rakennettuja peruslihanautakasvattamoita, joissa on neljä 32 naudan karsinaa leveän ruokintapöydän molemmin puolin.
Ulkopuolisen silmin navetat ovat samanlaisia, erot ovat käytännön yksityiskohdissa. Betonikansi peittää navetan ulkopuolelle jatketun lietekuilun uudemman rakennuksen päädyssä.
Yksityiskohdat ratkaisevat
Vaikka hintaeroksi uudemmassa tulee useampi kymmenen tuhatta euroa konseptinavetan tappioksi, eivät kustannukset olleet suurin syy hoitaa rakentaminen toisella kertaa itse. Konseptinavetassa oli tiettyjä rakenneratkaisuja, jotka Kajanit halusivat tehdä toisin käytännön työn parantamiseksi.
”Vähemmän tarvitsee uudempaa korjailla kuin vanhempaa.”
Uudemmassa on enemmän sairaskarsinoita niin, että kahdella karsinalla on aina yhteinen sairaskarsina. Ratkaisu vei kahdeksan kasvatuspaikkaa, mutta käytännön työ helpottuu. Sairastuneen saa helposti suoraan sairaskarsinaan, toisin kuin vanhemmassa, jossa sairastunut pitäisi saada kuljetettua toisen eläimiä täynnä olevan karsinan läpi.
Karsinoiden väliaidat tehtiin tällä kertaa betonista. Pystypinna-aita on toki helpompi ja halvempi asentaa, mutta Kajanit halusivat estää turpakontaktit karsinoiden välillä.
”Betoniset väliaidat eivät estä tautien leviämistä, mutta hidastavat merkittävästi”, Kajanit perustelevat.
Putkityöt tehtiin suorilla linjoilla ja järeämmin, samoin sähköä ja pistokkeita on enemmän. Ja molemmat on sijoitettu niin ylös, etteivät naudat niihin yllä.
”Ensimmäisessä esimerkiksi oven avauspainike asennettiin aivan liian alas, koska siihen se on kuulemma aina laitettu. Hetihän nauta sillä menee leikkimään, kun kerran yltää”, Jari Kajan huokaa.
Sairaskarsinan rakennetta muutettiin niin, että myös vastatulleet teinivasikat yltävät siinä syödä pöydältä.
Lietekuilut tuotiin ulkoseinien ohi, jotta kuivemman lannan huuhteleminen on tarvittaessa helpompaa.
Poistoilmapuhaltimia on uudemmassa vähemmän, mutta ne ovat isompia ja eron ilmanlaadussa huomaa sen hyväksi, vaikka kesähelteellä ovet ovat molemmissa navetoissa avoinna.
Lue koko juttu marraskuun 2018 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana koko lehden löydät myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
