SeiLab eli Seinäjoen elintarvike- ja ympäristölaboratorio Kauhajoella on viljelijöiden ja eläinten kasvattajien käytettävissä rehun sisältöön liittyvissä kysymyksissä.
SeiLab Oy palvelee niin yksityisiä henkilöitä kuin yrityksiä ja viranomaisiakin, aina jos on kysyttävää rehun sisällöstä. Eikä edes paikkakunnalla ole väliä, sillä näytteitä tulee ympäri Suomen ja jopa ulkomailta asti.
Laboratoriovastaava Marjo Korpi muistuttaa, että rehuanalysointitulos on vain niin oikea, kuin miten tasaisesti näyte edustaa rehukokonaisuutta. Edustavasta näytteestä saadaan luotettavat tulokset.
”Meille näytteen mukana tuleva lähete tulee täyttää hyvin, taustatiedotkin niin tarkasti kuin mahdollista, vaikka ihan kaikkea ei esimerkiksi ostoheinästä osaisikaan kertoa.”
Eläintenkasvattajan ja viljelijän on myös hyvä muistaa, että näytettä ei pidä lähettää viikonloppua vasten, vaan niin, että näyte on mahdollisimman vähän aikaa matkalla.
”Kuivan näytteen kanssa ei ole niin kiire, mutta märkärehun kanssa pitkistä kuljetusajoista voi tulla ongelma.”
Laadukas säilöntä
Korpi on kuin kala vedessä monimutkaisten näköisten laitteiden keskellä. Hän vakuuttaa, että kokonaisuus näyttää monimutkaisemmalta kuin todellisuudessa on.
”Meillä analysoidaan säilörehua ja kuivaheinää, ja tehdään jonkun verran utaretulehdustutkimuksia, joiden päätutkimuspaikka on SeiLabin Haapaveden piste.”
Pöydällä liitettynä tietokoneeseen tönöttää herkkä laite, joka paljastuu titraattoriksi. Sen kyydissä lepää kymmeniä putkia, joissa on keltaista nestettä, osa tummempaa ja osa vaaleampaa.
”Säilörehun raaka-aine vaikuttaa tummuusasteeseen, mutta sävystä ei voi suoraan tietää, mitä neste sisältää. Jos säilörehu on tarpeeksi kosteaa, siitä puristetaan suoraan nestettä näytteeksi. Muussa tapauksessa rehua ensin liotetaan, ja liuosta käytetään näytteenä.”
Lopputuloksena saadaan erilaisia arvoja: pH, happopitoisuus, haihtuvat rasvahapot, ammoniakkityppi, sekä liukoinen typpi. Titraattorin tarkoitus on kertoa viljelijälle, miten hyvin säilöntä on onnistunut, mikä siis on säilönnän laatu.
”Happo yhdessä maitohappokäymisen kanssa alentaa pH:ta. Happolisäys laskee pH:ta suoraan, ja maitohappobakteerit saavat aikaan käymisen. Käsittelyn tarkoituksena on saada hyvä mikrobikäyminen vauhtiin. Samalla tavoite on, etteivät haitalliset mikrobit toimi.”
Haihtuvat rasvahapot kertovat epätoivotusta käymisestä. Samaten typen määrä kertoo käymisen laadusta; onko valkuaisaine lähtenyt hajoamaan vai ei. Typpi voi huonoimmassa tapauksessa muuttua ammoniakiksi, joka on emäs ja vie rehun kokonaisuuden väärään suuntaan.
”Happopitoisuus vaikuttaa rehun maittavuuteen ja syönti-indeksiin. Hapokkuutta pitää olla, muttei liikaa. Makuvirheitä tulee erityisesti ammoniakista ja haihtuvista rasvahapoista. Nämä vaikuttavat maidon laatuun ja eläinterveyteen.”
Sokerin määrää seuraavat erityisen tarkkaan kaviokuumeherkkien hevosten omistajat.
”Olemme antaneet arviorajaksi neljä viikkoa, jonka jälkeen säilörehunäytteen voi lähettää meille analysointiin. Silloin käyminen on varmasti lähtenyt käyntiin. Joskus tulee pyyntö nuoremmasta näytteestä, ja ovat nekin onnistuneet, mutta tuo neljä viikkoa on hyvä arvio, jolloin tulos saadaan varmimmin.”
Lue koko juttu marraskuun 2018 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana koko lehden löydät myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
