Vaikka kuivat keväät ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus, viime toukokuun helle ja kuivattava kova tuuli tuntuivat poikkeukselliselta. Sään ääri-ilmiöihin varautumalla voi pelastaa jotain.

Viime kesän satovaihtelut olivat jälleen kerran suuria. Valtakunnan viljojen keskisato jäi noin tonnin viime vuosien tuloksesta, alle 3 000 kilon.

”Etelärannikolla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa osasta pelloista ei kannattanut odottaa puitavaa. Epätasaisesti orastuneista viljoista tehtiin tavallista enemmän kokoviljasäilörehua. Sen sijaan Hämeen korkeudelta ylöspäin kuivan kevään jälkeen olosuhteet paranivat ja saatiin suhteellisen hyviäkin satoja”, ProAgrian johtava asiantuntija Sari Peltonen sanoo.

Alkukesän kuivuus leikkasi sadoista heti alkuun kolmanneksen. Viljan jyväluku, samoin kuin tähkiä tuottavien versojen määrä, määräytyy jo kasvukauden alkumetreillä, oras- ja pensomisvaiheissa.

Eniten kärsi kaura, joka tarvitsee paljon vettä.

”Alkukesän kuivuudessa jo tiedettiin, että jyviä tulee vähän. Jos loppukesän olot olisivat olleet hyviä, niistä olisi voinut tulla kookkaita”, Peltonen toteaa.

Ei tullut. Kun loppukesäkin oli kuivaa, etenkin kauran hehtolitrapainot jäivät mataliksi. Valkuaispitoisuudet olivat hyviä, kun proteiini konsentroitui pieneen satoon.

Aikainen kylvö

Mitä eväitä viime kesän kokemuksesta voi saada tuleville vuosille?

Ensimmäiseksi vinkiksi Sari Peltonen nostaa oikea-aikaisuuden. Aikaiset kylvöt ovat yleensä menestyneet hyvin.

”Meillä ehkä odotellaan vähän turhan myöhään, ennen kuin mennään kylvöille tai lannoittamaan syysviljoja ja -öljykasveja. Ulkomaiset asiantuntijatkin huomauttavat usein liian myöhäisestä liikkeelle lähdöstä Suomessa, erityisesti koskien syyskylvöisten tai monivuotisten kasvien kevätlannoituksia.”

Kevätlannoituksen oikea aika on, kun lumi on sulanut. Pellolle mennään, vaikka kasvustossa ei ole vielä juurikaan kasvun alkua nähtävissä. Lannalla ja orgaanisilla lannoitevalmisteilla lannoitus on nitraattiasetuksen mukaan sallittua huhtikuun ensimmäisen päivän jälkeen.

Viime keväänä oli toki edellisen märän syksyn jälkeen haasteita. Muokkauskertoja ja kylvötekniikkaa joutui miettimään.

Kylvösyvyyttä oli syytä kasvattaa, kun sääennustus lupaili vain kuivaa.

”Varsinais-Suomen savialueella kylvöikkuna oli todella lyhyt, muutamia päiviä tai kuten jotkut totesivat: jopa vain tunteja. Kun edellisenä syksynä ei syysviljoja juuri kylvöön saatu, keväinen kylvöala oli iso ja monin paikoin myöhästyttiin”, Peltonen sanoo.

Öljykasvikasvustot kompensoivat huonoa taimettumista versoutumalla, viljat eivät.

Kesällä kastelukalustoa kaivettiin esiin, kenellä oli mitä kaivaa, vaikka juurikkaan viljelyn peruja.

”Kun vettä ei ollut, ravinteet eivät tulleet kasvin käyttöön, vaikka niitä maassa oli.”

Lue koko juttu joulukuun 2018 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli