Vuoden alusta voimaan tullut uusi yksityistielaki nykyaikaistaa kokouskäytäntöjä ja lisää tiekuntien itsemääräämisoikeutta. Tieasioista riitelyn hinta monikertaistuu, kun kuntien ylläpitämät tielautakunnat lakkautetaan. Kiistoja ratkotaan jatkossa sellaisissa käräjäoikeuksissa, joiden yhteydessä toimii maaoikeus.
Uusi yksityistielaki tuo useita muutoksia tiekuntien toimintaan ja hallintoon. ”Tiekuntien perustamista ja yhdistämistä helpotetaan. Tiekunnat saavat aiempaa laajemmat oikeudet sopia omista säännöistä, mikäli se sopii kaikille jäsenille”, projektipäällikkö Petri Lähteenmäki Suomen metsäkeskuksesta sanoo.
Tiekunnan luvalla voidaan tiealueelle sijoittaa yhdyskuntateknisiä laitteita, kuten sähkö- ja tietoliikennekaapeleita. Maanomistajan lupaa ei erikseen tarvita. ”Tämä helpottanee käytännön toimia. Esimerkiksi kuolinpesien tai perikuntien kaikkien osakkaiden selvittäminen ja heidän tavoittamisensa on osoittautunut paikoin hankalaksi”, Lähteenmäki valottaa taustaa.
Aiemmin kokouskutsu liikkui postitse. Nyt, mikäli siitä jäsenen kanssa on ennalta sovittu, kutsu voidaan toimittaa myös sähköpostilla. Kokouskäytännöt nykyaikaistuvat, sillä jäsenet voivat osallistua kokoukseen sähköisessä ympäristössä, esimerkiksi skype-yhteyden kautta. Näin kaupungissa asuvat kesämökkiläiset pääsevät mukaan kokouksiin ja vaikuttamaan päätöksiin.
Uusi laki sujuvoittaa tiekuntien toimintaa. Tiekunnassa voidaan päättää tiekunnan perustamisesta, yhdistämisestä, lakkauttamisesta tai vaikka tienosan liittämisestä tiekuntaan. Vaihtoehtoisesti päätöksenteko voi tapahtua yksityistietoimituksissa tai kiinteistörekisterinpitäjän päätöksellä.
Uutta on ilmoitusvelvollisuus. Tiekunnat ovat velvollisia ilmoittamaan yhteystietonsa ja sääntönsä yksityistierekisteriin. Lisäksi tienkäytön rajoituksista, kuten siltojen painorajoituksista on tehtävä ilmoitus kansalliseen tie- ja katuverkon tietojärjestelmään Digiroadiin.
”Pitää myös muistaa ilmoittaa rajoitusten päättymisestä ja siitä, jos rajoituksia ei ole lainkaan”, Lähteenmäki korostaa.
Lanausta ja sorastusta tarvitaan kipeästi. Ajourat ovat yli 20–30 senttiä tien keskiosaa alempana, havainnollistaa Petri Lähteenmäki.
Ammattimaista tienpitoa
Uudella lailla kannustetaan tiekuntia yhdistymään, jotta tiekunnista tulisi suurempia, tehokkaampia ja myös ammattimaisemmin hoidettuja. ”Esimerkiksi lumenaurauksessa ja tien kunnossapidossa voidaan säästää, kun voidaan kilpailuttaa aiempaa isompia urakoita”, selittää Lähteenmäki.
Monien tiekuntien asiat hoidetaan edelleen tieosakkaiden omin voimin talkoilla. Hyvä vaihtoehto on ulkoistaa tehtävät puolueettomalle tieisännöitsijälle, joka huolehtii hallinnoinnista sekä kunnossapito- ja perusparannustöiden teettämisestä.
Tieisännöitsijöiden käytön on huomattu vähentävän kiistoja ja riitoja, lisäksi asiat tulevat pajallaan hoidetuiksi. Tieisännöitsijöitä Suomessa on reilu 200, eniten heitä on Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.
”Uusi laki mahdollistaa tiekuntien toimenkuvan laajentamisen. Ne voivat eräin edellytyksin hankkia, tarjota ja ostaa osakkaille muitakin palveluita kuin tienpitoon liittyviä palveluita, esimerkiksi järjestää vaikka kimppajätehuoltoa.”
Lähteenmäki suosittelee, että vielä järjestäytymättömät tiet liittyisivät jo olemassa olevaan tiekuntaan tai perustaisivat oman tiekunnan. Se toisi notkeutta asioitten hoitoon, kun kokouksissa voitaisiin myös äänestää.
”Järjestäytymättömällä tiellä moni parannushanke tai muutos on jäänyt tekemättä, kun kaikki jäsenet eivät ole olleet asiasta yksimielisiä”, hän tietää.
Järjestäytymätön tie jää uuden lain myötä vaille avustuksia. Jo aiemmin valtionavun saamisen ehtona oli, että tiellä on tiekunta. Nyt sama koskee myös kuntien myöntämiä avustuksia. Kunnan avustusrahaa ei yksityistielain perusteella heru, jos tiekuntaa ei ole perustettu.
Lue koko juttu tammikuun 2019 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
