Elimäkeläinen Hannoloiden emolehmä- ja eläinjalostustila on pärjännyt jopa mannertenvälisissä mittelöissä. Eläin- ja peltomäärä on kasvanut vuosien varrella.
Nautojen jalostus alkoi kiinnostaa Matti Hannolaa jo alakouluiässä. Kotona oli kaksi suomenkarjanlehmää ja naapurissa saman rotuinen sonni.
”Äiti pyysi, että viepä lehmä naapurin Muisto-sonnille. Vaihdoin suuntaa ja vein sen komealle Hermes-sonnille, joka oli ayrshire. Äiti suuttui. Naapurissa käynti olisi maksanut viisi markkaa, nyt meni seitsemän markkaa. Aikanaan syntyi komea lehmävasikka, joka myytiin tiineenä. Siitä asti eläinjalostus on kiinnostunut minua.”
Tie vei 17-vuotiaana karjanhoitokouluun ja siitä urkeni ura karjantarkkailijana ja keinosiementäjänä. Keinosiementäjän osaamisesta on ollut paljon iloa omallakin tilalla.
Perheen perustettuaan Matti ja Lea Hannola pitivät muutamaa emakkoa omakotitalon yhteydessä. Vuonna 1969 löytyi seitsemän peltohehtaarin Kanniston maatila, josta tuli viljelijäperheen kantatila. Perheen porsitussikalan eläimet ylsivät jopa Suomen ennätyksiin, ja eläimiä vietiin ulkomaille. Sittemmin innostuttiin myös kasvattamaan lämminverisiä hevosia.
Maan ensimmäiset valkoiset syntymänupot charolais-naudat ostettiin Ruotsista huutokaupasta vuonna 1995. Ne ovat alkujaan kanadalaista perimää.
”Sain valita eläimiä monesta karjasta ja ostaa parhaita hiehoja. Kyllä ne maksoivatkin, kun myyjät varmaan ajattelivat, ettei suomalainen osta niitä siihen hintaan kuitenkaan. Hyvästä eläimestä ei maksa koskaan liikaa, huonosta maksaa aina liikaa”, Matti Hannola sanoo.
Omavarainen rehustus ylläpitää eläinten terveyttä ja tuo pohjan kannattavuudelle. Matti Hannolalle on ylpeyden aihe, että eläimillä on reilusti laadukasta syötävää.
Nupoutta pidetään positiivisena ominaisuutena, ja eläinvälityksessä siitä maksetaan kasvattajalle lisää. Nupo eläin merkitään P:llä ja homotsygootti eläin, jolta sarvigeeni puuttuu kokonaan, merkitään PP:llä.
”Olemme hakeneet Ruotsista lisää eläimiä. Esimerkiksi viisi vuotta sitten huusimme sieltä testiaseman parhaan sonnin. Keinosiemennämme itse osan karjasta. Sperma tulee Ranskasta, Kanadasta ja Ruotsista.”
Matti Hannola on toiminut Suomen Charolaisyhdistyksessä pitkään myös puheenjohtajana. Nyt charolais-karja kiinnostaa kasvattajia, sillä neljäsosa tarkkailusta olevista emolehmistä kuuluu rotuun.
”Nykyinen jalostusinnostus on positiivinen seikka. Nyrkkisääntönä jalostuksessa on, että astu paras parhaalla ja toivo parasta. Mutta mikä on paras, se on aina hakusessa. Kasvu on tärkein jalostustavoite ja sitten tulevat vasta luokat ja rasva.”
Nelilapsisen perheen nuorin poika Lasse perusti isänsä kanssa vuonna 2005 maatalousyhtymän. Lasse ja hänen vaimonsa Hannariikka ovat käyneet Anjalassa maatalouden perustutkinnon ja maaseutuyrittäjän tutkinnot. Lasse erikoistui konepuolelle ja Hannariikka eläimiin.
Vuotta myöhemmin rakennettiin ensimmäinen kylmäpihatto, siitä kahden vuoden päästä rakennettiin toinen kylmäpihatto ja viimeiset siat lähtivät tilalta.
Charolais-karjasta on tullut palkintoja niin valtakunnallisissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa. Vuonna 2016 Hannolan Elit valittiin valokuvan perusteella Euroopan parhaaksi ja maailman 3. parhaaksi charolais-sonniksi. Palkintoja sai samana vuonna myös Hemmingway-sonni Suomen korkeimman jalostusarvon perusteella.
Emolehmiä on noin 80. Vuosittain karjaa uudistetaan jättämällä 20 hiehoa itselle ja noin 20 tai enemmänkin myydään muille tiloille. Sonneja menee siitokseen.
Lue koko juttu painetusta helmikuun 2019 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä.
