Parikan tila on vuonna 2009 Heinolan Lusiin perustettu valkoista suomenlammasta kasvattava lammastila, joka on tänä päivänä karitsamäärän perusteella yksi Suomen suurimpia. Tilan koosta huolimatta eläinainekseen on hoidon ja jalostuksen kautta panostettu huomattavasti, joka näkyy tuotosseurantatilojen parhaana sijoituksena.
Omasta maatilasta haaveilleet maatalousyrittäjät Pia ja Anssi Parikka ponnistivat tyhjästä lähtien maiden vuokrauksesta liikkeelle.
”Tavoitteena oli saada heti alkuun nuoren viljelijän aloitustuki. Me saimme ELY:n vaatimaan yrittäjätulolaskelman tavoitteeseen tarvittavan 60 hehtaaria heti ensimmäisenä vuonna vuokrattua, jonka jälkeen saimme myös sen tuenkin”, Pia hehkuttaa.
Alun perin päätuotantosuunnaksi oli suunniteltu luomuviljan viljelyä, mutta jo ensimmäisten kyntöjen aikana kävi ilmi, että alueen kivisille pelloille sopi pääkasviksi parhaiten nurmi. Myös Pian lammasasiantuntijatausta ja vuokrattavien maiden joukossa olevat maisemanhoitokohteet kannustivat lampaiden hankintaan.
Pia Parikka on valmistunut Viikistä jalostusagronomiksi ja toiminut Suomen Lammasyhdistyksessä toiminnanjohtajana ja ProAgrialla lammasasiantuntijana vuoteen 2017 asti. Lypsykarjatilan kasvatti Anssi on valmistunut Salpauksesta maatalousteknikoksi ja toiminut lomittajana siihen asti, kunnes oman tilan kiireet eivät sitä enää mahdollistaneet.
Kaikki pellot ovat luomussa
Käytössä on yhteensä 350 hehtaaria kolmen maakunnan alueella hajanaisesti sijaitsevia lohkoja. Luomukasvintuotantoon siitä käytetään noin 150 hehtaaria ja loput 200 hehtaaria on maisemanhoitokohteita.
Maisemanhoidon mannerkohteet ovat ensisijaisesti valkoselkätikkojen suojelukohteita ja ne sijaitsevat enimmäkseen Hartolassa ja Pertunmaalla. Tilalla on myös saarikohteita Etelä-Päijänteellä lähellä Asikkalaa ja Padasjokea. Saarista osa kuuluu Päijänteen kansallispuistoon.
”Luonnonsuojelukohdekin voi olla maanviljelijälle tulonlähde, tokihan siinä vähän joutuu mielikuvitusta käyttämään. Muutosvastarinta ei aina kannata, koska maailma muuttuu. Ennemmin kannattaa miettiä, voidaanko muutosta itse hyödyntää. Meille valkoselkätikat ja kansallispuisto ovat olleet pelastava tekijä niin taloudellisesti kuin pinta-alallisestikin”, Pia toteaa.
Tilan tulo koostuu tätä nykyä pääosin maisemanhoidon tuista ja teuraseläinten kasvattamisesta. Pienempiä, mutta silti merkittäviä, tulonlähteitä ovat luomuviljan viljely ja siitoseläinten myynti.
Myös pienimuontoista taljojen ja lankojen suoramyyntiä on harvakseen käyvien vierailija- ja opiskelijaryhmien takia.
Tilan tukipotti on yhteensä noin 250 000 euroa vuodessa maisemanhoitotuet huomioiden.
”Olemme todella tukiriippuvaisia. Sen takia olemme aktiivisesti MTK:ssa mukana ja seuraamme edunvalvonnan ja maatalouspolitiikan kehittymistä.”
Lue koko juttu painetusta helmikuun 2019 Maatilan Pellervosta. Tilaaja koko lehden voit lukea myös E-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
