Mynämäkeläisen Arttu Anttilan PuuTilalla koivuklapia tehdään kaikkina vuodenaikoina. Kesällä aurinko kuivattaa aumaan halotut puut. Syksystä kevääseen uunikuivaa klapia saadaan hakeperävaunuun tehdyn lämminilmakuivaamon avulla.
Itse alusta loppuun suunniteltu ja toteutettu tuotantoketju – kannolta hellan pesään. Siinä PuuTila Oy:n 25-vuotiaan isännän, Arttu Anttilan liikeidean ydin.
Viisi vuotta sitten perustettu koivuklapin tekoon erikoistunut yritys on lunastanut paikkansa niin yksityisten kuin yritystenkin parissa. Tuotannosta 70 prosenttia menee Turun seudulle. Irtoklapin ohella polttopuuta myydään 30 litran laatikoihin ja 60 litran säkkeihin pakattuna.
”Yksityiset ostavat puuta pienerissä koristetakkoihin ja sisustuselementeiksi. Monella rivitaloasukkaalla on niukasti säilytystilaa, minkä vuoksi tavaraa ei voi kerralla ostaa kärrytolkulla”, Anttila kertoo.
Säkitetty klapi on kysytty tuote myös erilaisiin tapahtumiin, festareille ja ravintoloihin, joissa valmistetaan ruokaa avotulella. Aidolla tulella paistaminen ja maustaminen on yksi ravintolamaailman kuumimmista trendeistä.
Eritoten ravintoloille roskattomuus ja puhtaus ovat ykkösasioita. Konekuivauksessa lämpö nousee 60–70 asteeseen, mikä häätää niin pöpöt kuin kuoren alla lymyävät ötökätkin.
”Korkea laatu on kaiken lähtökohta. Puun pitää olla roskatonta, tasamittaista, kuivaa ja hyväntuoksuista”, Anttila muistuttaa. Joulukuusista polttopuihin
Sanavalmis nuorimies on harjoitellut liikemiestaitoja pikkupojasta lähtien. ”Isäni ja pappani kävivät myymässä joulukuusia Turussa ja Raisiossa. Pääsin heidän mukaansa ensimmäisen kerran 9-vuotiaana, ja siitä lähtien tapahtumasta tuli vuoden kohokohtani. Oli hienoa tehdä kauppaa ja saada siitä rahaa”, Arttu kertoo.
Polttopuutöiden lisäännyttyä joulukuusia ei enää turuilla ja toreilla ole käyty kauppaamassa, mutta muutamia kuusia myydään edelleen kotoa käsin.
Klapibisnes sai alkunsa isän esimerkistä: Artun isä, Marko Anttila teki sepäntöiden ohella polttopuita myös myyntiin. Kun Arttu pääsi armeijasta, klapihommaan päätettiin panna lisää kierroksia. Tilalle hankittiin aiempaa tehokkaampi klapikone ja koko tuotantoketjua lähdettiin kehittämään. Polttopuuyrittäjyyttä varten Arttu perusti PuuTila Oy:n ja markkinointia varten teetettiin nettisivut.
Klapikauppa alkoi käydä. Keväisin isä ja poika tekivät ympäripyöreitä päiviä ja aumaan kertyi mittaa aina vain enemmän. Siitä huolimatta puut loppuivat usein jo syksyllä, ja viimeistään vuodenvaihteessa.
Puun varastoiminen olisi lyöttänyt paljon ylimääräisiä käsityötä eikä varastotilaakaan ollut mielin määrin käytettävissä. Ratkaisuksi keksittiin koneellisen kuivausjärjestelmän rakentaminen. Kun uutta klapia voisi tehdä tilausten mukaan vaikka keskellä talvea, riittäisi tavaraa paremmin myyntiin ja työkuorma tasaantuisi.
”Kävimme tutustumassa yrityksessä, jossa käytössä oli klapikuivaamo ja päätimme, että tällainen meillekin tehdään”, Anttilan miehet kertovat.
Lue koko juttu maaliskuun 2019 painetusta Maatilan Pellervosta.
