Käytäväharvennuksesta etsitään ratkaisua helpompaan ja tuottavampaan nuorten metsien ensiharvennukseen. Menetelmä sopii myös ryteiköiksi päässeiden ensiharvennusmetsien hoitoon.

Käytäväharvennus perustuu hakkuualueelle tehtäviin, metristä kahden metrin levyisiin työskentelyväyliin, jotka suunnitellaan kasvatettavan puuston perusteella. Ajouraväli on normaali eli noin 20 metriä. Moto avaa ajouralta toiselle ulottuvat väylät, jonka jälkeen väyliltä voidaan harventaa tarvittaessa muuta puustoa.

Hyöty syntyy väylästä, jossa moton koura pystyy liikkumaan joutuisasti, hakkuu etenee ripeästi, eikä kasvamaan jätettäviä puita tarvitse varoa. Väylien avulla myös hakkuutähteiden ja pölkkyjen siirto käy nopeasti. Väyliltä poistettavat puut ovat keskimäärin isompia kuin perinteisessä harvennuksessa.

Menetelmää kehitetään ja tutkitaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimassa hankkeessa, jossa ovat mukana Metsäkeskus ja UPM Metsä. Parin vuoden aikana saadut tutkimustulokset osoittavat, että malli on tuottoisa, koska se on nopeampaa ja halvempaa kuin perinteinen harvennus. Se täyttää myös Suomen metsäkeskuksen soveltamat, hyvän metsänhoidon ja korjuujäljen kriteerit.

Alun perin ideaa on kokeiltu Ruotsissa sekä Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Suomessa mallin soihdunkantaja ja hankkeen vetäjä on Luken tutkija Yrjö Nuutinen.

Luken tutkija Yrjö Nuutinen uskoo, että muutaman vuoden kuluttua käytäväharvennus on osa suomalaista metsänhoitoa.

Ei kilpailijaksi perinteiselle

Nuutinen korostaa, ettei menetelmän ole tarkoitus kilpailla perinteisen harvennushakkuun kanssa. Kyse on yhdestä uudesta, tuottoon ja tehokkuuteen tähtäävästä työmenetelmästä.

Käytäväharvennusta on tutkittu kahdella nuorella, mäntyvaltaisella ja yhdellä koivuvaltaisella testileimikolla Suonenjoella ja Konnevedellä UPM:n metsissä sekä Master yhtiö Oy:n metsässä Kontiolahdella.

Suonenjoen mäntyvaltaisessa ensiharvennusmetsikössä, jossa taimikonhoito oli tehty oikea-aikaisesti, harvennettujen kuutioiden määrä työtuntia kohde oli 40 prosenttia parempi kuin perinteisessä harvennuksessa. Kontiolahden leimikolla, jossa oli selkeästi hakkuutta haittaava alikasvos, tuottavuus oli noin 30 prosenttia perinteistä parempi.

Nuutinen toivoo käytäväharvennuksesta eräänlaista matalankynnyksen vaihtoehtoa, jolla saataisiin vauhtia metsien oikea-aikaiseen hoitoon.

”Tällä saadaan hakkuu rivakasti läpi myös haastavissa kohteissa, kuten metsissä, joissa on paljon alikasvusta ja metsä ryteköitynyt. Väylämenetelmällä ennakkoraivauksen voi tehdä hakkuun jälkeen, jolloin se on helpompaa ja tulee halvemmaksi.”

Lue koko juttu painetusta huhtikuun 2019 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli